Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Hyvää vappua!

Hyvää vappua!







Nappasin mun pikkusista tytöistä eilen vappukuvia. Neiti sai isovanhemmiltansa kissapallon ja sitä on ihmetellyt niin Natalie kuin Lilykin. Neiti ei ollut ihan yhtä innoissaan näistä kuvauksista, kuin mitä äiti oli. :D Äidin visio ei siis ihan onnistunut tällä kertaa. Lily sentään oli yhteistyöhaluinen ja seistä möllötti kameran edessä kiltisti.

Me vietetään rauhallista vappua tänään kotona. Viime vuonna (Bebiksen vappu) käytiin kolmeviikkoisen beben kanssa rannalla ja oli ihanan kesäinen sää tähän aikaan. Mies marinoi eilen ribsit ja nyt on masu täynnä herkullisia ribsejä. Huomenna ajateltiin käväistä mökillä, jos nyt tulee se luvattu +12 astetta ja aurinkoa, eikä mitään räntä-aurinko-lumi-räntäsekoitusta mitä tänään.

Huisin hauskaa vappua kaikille!

Banaani-kakkutikkarit

Banaani-kakkutikkarit



Mulla oli idea terveellisemmistä ja söpöistä kakkutikkareista. Näitä mun piti tehdä jo Natalien synttäreille, mutta en jaksanut alkaa väsäämään. Teinpä siis näitä kyläilyä ja vappua varten. Alun haparoinnin jälkeen voinkin suositella näitä esimerkiksi vappuherkuksi munkkien sijaan.




Banaani on ihan loistava raaka-aine, koska se makeuttaa kivasti mitä vain. Banaanikakku on ihanan mehevää ja ajattelin sen sopivan ja maistuvan hyvältä kakkutikkarien muodossakin. Tein siis banaanikakkua tällä ohjeella, mutta muuntelin sitä hippasen kevyemmäksi. Koska tein tästä vähäsokerista, pyörittelin pallerot hyvillä mielin sulassa valkosuklaassa. Täytyy kyllä sanoa, ettei nämä maistuisi kuin taikinamössöltä ilman suklaakuorrutusta. Mutta, lapsille maistui hyvin ilmankin ja nämä sopii hyvin sormiruokailijalle! Sokerin voi yhtä hyvin jättää kokonaan pois.



Banaani-kakkutikkarit

2 kananmunaa
2 banaania muussattuna
1 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
0,5 tl vanilja-aromia
8 rkl turkkilaista jogurttia
150 g sulaa voita
2,5 dl vehnäjauhoja
ripaus kanelia
valkosuklaalevy
(edit: tarvitset 2 valkosuklaalevyä, jos kuorrutat kaikki)
vajaa 1 prk mascarponea
hauskoja paperipillejä
nonparelleja

Muussaa banaani kananmunan kanssa sauvasekoittimella. Lisää sitten muut aineet ja sekoita hyvin esim. lusikalla. Kaada vuokaan ja paista 200 asteessa noin tunti tai kunnes kakku on hammastikulla testatessa kypsynyt (kun tikkuun ei jää taikinaa, kakku on kypsä). Huom. banaani tummentaa kakun pinnan ja se on ihan ok.

Anna kakun jäähtyä kunnolla. Sekoita joukkoon mascarpone käsin. Kakkuun tuli ohut "kuori" päälle, jonka ottaisin ensi kerralla pois. Se nimittäin aiheutti massaan sattumia ja ilman sitä massasta tulee pehmeämpi ja sileämpi.

Pyörittele pieniä, tiiviitä palloja. Leikkaa paperipilli puoliksi ja tökkää pallo siihen. Jos dippaat pillin valkosuklaaseen ennen palloon kiinnittämistä, se toimii liimana jäähtyessään. Pyörittele pallot sulassa valkosuklaassa ja laita ne pystyasentoon kuivumaan. Mä käytin puuropakettia (tyhjää) vaakasuunnassa, johon tein veitsellä pillin meneviä reikiä. Koristele pallerot vielä nonparelleilla. Laita jääkaappiin muhimaan. Ja nyt tärkein, syö vasta seuraavana päivänä, koska maku paranee huomattavasti!

Suklaaseen pyöritellessä ja pallojen hajotessa naureskelin, että taisi tämä vappuherkku olla hyvä vain mun päässä. Yllättäen koostumus ja maku olikin hyvä seuraavana päivänä ja pallot pysyivät kasassa.




Hyvää herkuttelua!

1-vuotissyntymäpäivät ja tarjoilut

1-vuotissyntymäpäivät ja tarjoilut



Synttäreistä on kulunut jo yli pari viikkoa ja vihdoin ehdin kirjoittaa niistä. Natalien synttärit vietettiin samalla, alle 20 hengen porukalla, kuin nimiäisetkin. Näissä juhlissa ei ollut muita lapsia, mutta onneksi pari päivää myöhemmin tuli muutama kaveri vielä leikkimään ja syömään kakkua. Synttärit meni oikein kivasti ja rennosti.





Suolaisina tarjottavina meillä oli äitini tekemä voileipäkakku. Sisällä oli pari erilaista mössöä enkä nyt edes muista mitä kaikkea äiti sinne laittoi, mutta todella hyvää se oli. Lisäksi tein caesar-salaattia ja ostin juustonaksuja.





Makeana tarjottavana oli prinsessa-täytekakku, mummini tekemiä lusikkaleipiä, suklaata ja karkkia. Lisäksi tein lapsille sopivaa vähäsokerista ja gluteenitonta omenapaistosta sekä sydänkeksejä, jotka tein samalla reseptillä kuin varvaskeksit nimiäisiin.




Neiti sankari oli iloinen oma itsensä koko juhlien ajan. Hän tutki ja ihmetteli uusia lelujaan ja leikki vieraiden kanssa. Koko vauvavuoden ajan otin joka kuukausi kuukausikuvat. Ripustin ne sisustustikkaisiin esille synttäreiden ajaksi. Juhlia on aina kiva järjestää mutta on huojentavaa, kun ne on ohi. Kirjoitan vielä myöhemmin kivoista lahjoista, mitä neiti sai.

Lapsimessut ja päivän ostokset

Lapsimessut ja päivän ostokset




Huhhuh olipahan messut. Käytiin eilen parin ihanan yhtä lastenvaatehullun kaverin kanssa uhmaamassa messuhulluutta, vaunurallia ja lapsikiljumista. Yleisesti ottaen ei ollut niin paha ryysis, mitä olin ehkä mielessäni kuvitellut. Mulla oli Natalie mukana ja sen kanssa meni ihan hyvin. Mitä nyt ei meinannut malttaa nukkua ja olla rattaissa, kun hän olisi vaan halunnut seikkailla ja peppukiitää ympäri lattiaa. Totesin vaan, että ensi kerralla vois lähteä vaikka niin, että toisena päivänä ilman lasta ja toisena lapsen kanssa.

Me odotettiin messuilta hyviä tarjouksia, uutuuksia, uusiin yrityksiin tutustumista, vaatteiden hypistelyä ja ihan vaan messualueella kiertämistä ja yhdessäoloa. Postauksen ensimmäiset kuvat on muuten Mimmien osastolta. Heillä oli aivan ihanan värikäs ständi ja tiipii sekä tyynyt oli tehty Vallilan kankaista. Harmi, ettei tiipii ollut myynnissä.





Siellä oli paljon erilaisia leikkipaikkoja lapsille; bobleseita, legoja, pyörärata, temppupatja, leiväntekoa, piirtämistä ja vaikka mitä. Lapsille oli siis todella kivoja aktiviteetteja. Mutta jos samaan päivään haluaa mahduttaa myös ostosten teon, olisi helpompi ottaa mukaan vaikka mummi apukäsiksi. Onneksi toinen ystävistä oli lapsivapaana mukana ja tarjosi meille lapsellisille apua. ❤




Suunnattiin ensimmäisenä Gugguun pisteelle, ja mä vähän järkytyin sisäänkäyntijonoa ja portsareita. Jonossa meni kuitenkin vain vähän yli 5 minuuttia ja kassalla olin jo 10 minuutin päästä. Yllättäen se olikin positiivinen kokemus, ständi oli siisti ja selkeä. 20 % alennus suurimmasta osasta tuotteita ilahdutti ja pussiin päätyi Soft pinkiä ja pari muuta vaatetta. Gugguun ständiin oli kyllä huolella panostettu, katosta roikkui isot mainoskuvat eikä paikkaa tarvinnut todellakaan etsiä.

Papun ständi oli myös aika iso ja kivasti laitettu. Kaikki vaatteet olivat 20 % alennuksella ja mulla kävi hyvä tuuri, kun nappasin vikat persikanväriset polvipaikat. Kantomekko olisi myös kiinnostanut, mutta siinä taisi olla monet koot jo loppuunmyyty.




Vimman ständillä oli kiva kontrasti väreissä. Toisaalta vähän ihmettelin mustaa värimaailmaa vaatteissa, missä oli kaikki värikkäät letit? Oliko perjantain teema musta ja tänään ja huomenna jotain muuta, en tiedä.

Blaan kevään mallisto on herkullinen ja söpö. Odotinkin, että pääsen näkemään vaatteet livenä. Osasto oli vähän ahdas mutta kuitenkin selkeä. Vaatteet tuntui ja näytti laadukkailta ja olisin voinut ostaa jokaista kuosia, ne näytti niin söpöiltä. Mukaan tarttui flamingojumppis.

Pomp de luxilla oli hyviä tarjouksia ja pöytien ympärillä notkui ihmisiä saman verran kuin oli vaatteita. Mä en lähtenyt penkomaan, sillä kaikki vaatteet oli aika hujan hajan.

Muita kiinnostavia ständejä oli esimerkiksi Valkama, Taimi by Verson puoti, PaaPii, Ipanainen ja Lilla Company. Harmikseni multa meni kokonaan ohi Story of Roo, FMAM ja Little Maya.




Mitä jäi käteen? Paljon kevyempi lompakko ja pussillinen vaatteita, mutta mitään övereitä ei tullut onneksi ostettua. Oli kiva päivä ja mun tekisi mieli mennä vielä huomenna uudestaan.

Me&Myself -lifestylemessujen valokuvasatoa

Me&Myself -lifestylemessujen valokuvasatoa



Kävin 9.4. Porvoon taidetehtaalla Me&Myself -lifestylemessuilla. Messuilla oli kaikkea kivaa etenkin naisille; kauneutta, terveyttä, hyvinvointia, muotia ja juhlaa. Messut järjestettiin ensimmäistä kertaa ja toivottavasti ensi vuonna uudestaan vieläkin isompana.

Messuilla oli arvontoja, kukkakimpun heitto, esityksiä, hierontaa sekä kampauksia ja lapsetkin oli huomioitu isolla Liikuta Lasta ry:n temppupatjalla. Messuilla oli hyvä ja rauhallinen meininki, jolloin kaikkiin esittelijöihin pääsi tutustumaan oikeesti ajan kanssa. Ostoksia olisin voinut tehdä vaikka jokaiselta. Mukaan tarttuikin pari ihanaa juttua kotiin.





Jotain pientä messuilta löytyi myös lapsille. Lastenvaatteita ja asusteita käsin valmistava nainen oli Peuhis-nimisten kauniiden ja hempeiden vaatteiden takana. Harmi, ettei meillä ollut tarvetta juhlamekolle, nuo olivat niin kauniita.

Toinen kotimainen yrittäjä ja taiteilija Laura Lindgren ihastutti omilla maalauksillaan. Yllä näkyvä karuselli-maalaus lähti postikorttina ja julisteena mukaan. Juliste on jo kehystetty ja saa paikkansa Natalien sängyn yläpuolelta. Maalauksen värit sopii todella hyvin vaaleansävyiseen huoneeseen enkä voi olla ihastelematta tätä. Ei voi kuin arvostaa suomalaista käsityötä, ihan huikean taitavaa!





Messuständit olivat nättejä ja houkuttelevia ja mä taas räpsin kuvia kuin hullu. Nämä kuvat ovat Cisarin, Elmiinan ja Vanille Homen ständeiltä. Kaikki liikkeet ovat porvoolaisia. Vanille Homelta ostin kotiin astiapyyhkeen ja tyynyliinan. Molemmat ihanassa vaaleanpunaisen/vanhan roosan sävyissä.





Sain pienen lahjakassin mukaan, jossa oli muun muassa yllä näkyvät kukat. Kiitos esittelijöille sekä järjestäjille kivoista messuista. Ensi kerralla käyn samassa yhteydessä kiertämässä Porvoota, kun siellä tulee niin harvoin käytyä.

Vähäsokerinen ja gluteeniton omenapaistos

Vähäsokerinen ja gluteeniton omenapaistos



Mun lemppari omenapiirakkaohje on alunperin Nalle Puhin kokkikirjasta. Teen tätä murupiirakkaa ainakin muutaman kerran syksyisin sitä mukaa, kun omenat tippuu puusta. Tällä kertaa jätin sokerin yhteen ruokalusikalliseen, lisäsin vaniljatangon tuomaan makeutta sekä vaihdoin normaalit vehnäjauhot gluteenittomiin. Näin tämä leivonnainen sopi paremmin lapsille sekä gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Toki voita laitoin reseptin mukaisen määrän, joten siinä mielessä nämä ei mitään super terveellisiä ole. Mutta ei leivonnaisen mielestäni täydykään olla. Koostumus oli pehmeämpi kuin aiemmin ja luulen, että se johtui gluteenittomista jauhoista. Kuitenkin nämä maistuivat hyviltä ja tämä osoitti sen, ettei leivonnaiset aina tarvitse kiloa sokeria ollakseen maukkaita. Ensi kerralla noudatan samaa ohjetta ja syön hyvällä omallatunnolla tupla-annoksen, haha.



Omenamurupaistos

4,5 dl gluteenittomia jauhoja (käytin Semperiä)
1 rkl sokeria
150 g voita
0,5 tl kanelia
n. 2 tl kardemummaa
1 vaniljatanko
Reilusti omenalohkoja

Sekoita jauhot, sokeri, kardemumma sekä vaniljatangon siemenet keskenään. Nypi joukkoon huoneenlämmössä tai mikrossa pehmennyt voi. Lado laakeaan vuokaan omenoita ja ripottele päälle kanelia ja tee sama uudestaan. "Ripottele" taikina päälle, jotta pinnasta tulee murumainen. Paista 200 asteessa 15 min ja sen jälkeen vielä 175 asteessa 20-25 minuuttia tai kunnes pinta on hieman ruskea ja omenat pehmenneet. Nauti sellaisenaan tai vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Sokerin voi ihan yhtä hyvin jättää kokonaan pois. Pienille lapsille ei suositella annettavan kanelia sisältävää ruokaa päivittäin sen kumariinin takia (Evira). Monet käyttävätkin ceylon-kanelia, jota mäkin olisin käyttänyt, jos olisin tajunnut ostaa sitä kaupasta. Laitoin paistokseen vähemmän kanelia, mitä aiemmin olen laittanut. Mä pistän aina omenoita ihan runsaasti. Tähän meni pakkasesta valmiita omenalohkoja noin kymmenestä pienestä oman puun omenasta.

Tästä reseptistä tuli uunivuoallinen (noin 20 x 30cm). Lusikoin paistoksen pieniin kuppikakkuihin ja tökkäsin koristeeksi Tigerista ostetut sydäntikut. Meidän neiti veteli yhden kupin melkein kerralla suuhun, naminam!



Omaan huoneeseen nukkumaan - unikoulu toimi!

Omaan huoneeseen nukkumaan - unikoulu toimi!

Meillä asustaa selvästi iso tyttö, joka nukkuu jo ihan omassa huoneessaan. Siirto omaan huoneeseen tapahtui 1,5 viikkoa sitten. Sitä ennen Natalie nukkui suurimmilta osin pinniksessä sivuvaunussa ja joskus vieressä. Yöt meni yleensä ihan hyvin, mutta välillä Natalie nousi istumaan ja nyyhkyttämään. Oltiin miehen kanssa jo jonkin aikaa mietitty oikeaa aikaa siirtää neiti ja neidin sänky hänen omaan huoneeseensa. Toinen tavoite oli saada hänet nukahtamaan itsekseen sekä myös isänsä kanssa. Nukuttamisessa meni usein puolikin tuntia ja Natalie saattoi havahtua mun lähtemiseen.

En halunnut tehdä muutosta kylmästi niin, ettei Natalien itkuun reagoitaisi ollenkaan. Niinpä toteutimme aika lempeän unikoulun neuvoja, joiden avulla ystävänikin sai vauvansa nukkumaan omassa huoneessa. Neuvoja luin MLL:n sivuilta ja me käytettiin pistäytymisen ja tassu-unikoulun yhdistelmää. Tämä menetelmä toimi meillä ja siksi päätin kirjoittaa tästä blogiinkin!


1. yö

Iltapuuron ja vaipanvaihdon jälkeen tarjosin rintamaitoa sohvalla, mutta neiti ei sitä huolinut. Niinpä siirryimme hänen makkariin lukemaan iltasatua. Sen jälkeen sanoimme hyvät yöt ja laitoimme hänet omaan sänkyyn. Kova itku alkoi heti ja Natalie istui ja piti pinnoista kiinni.

Päätimme, että laskemme hitaasti ainakin kahteenkymmeneen, ennen kuin menemme rauhottelemaan. Ekana iltana kävin ehkä kolme kertaa ottamassa neidin syliin. Silittely ei olisi onnistunut, koska hän istui sängyssä ja huusi. Menin huoneeseen vain, jos itku oli kovaa. Kovempaa itkua kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen neiti rauhottui, nyyhkytti ja hiljeni vuorotellen. Meni vielä muutama minuutti ja neiti oli unten mailla. Hän nukahti noin 22 aikaan ja unta riitti 7 asti heräämättä.



2. yö

Tehtiin taas samat rutiinit kuin edellisiltana. Iltasadun jälkeen toivotettiin hyvät yöt ja pistin Natalien sänkyyn. Itku alkoi heti mutta ihme kyllä, kova itku loppui melkein heti ja neiti nyyhkytti muutaman minuutin ajan. Meidän ei siis tarvinnut ollenkaan mennä rauhottelemaan. Vähän myöhemmin kävin laittamassa peiton päälle ja siellä neiti nukkui mahallaan, jalat masun alla. Muistaakseni tänä yönä unta riitti jopa 9 asti eli hän veti noin 12 h unta putkeen!



3. yö

Tänä iltana Natalie taisi nyyhkyttää hetken, mutta nukahti todella nopeasti ja tyytyväisenä unilelujen viereen.

Ensimmäisen yön jälkeen meidän ei ole tarvinnut kertaakaan käydä rauhottelemassa. Neiti nukahtaa heti tai pienen itkun jälkeen ja nukkuu sikeästi aamuun asti. Yleensä hän menee nukkumaan klo 20-21 ja herää 8-9 aikoihin.



Koko homma meni paremmin kuin oisin voinut odottaa. Se ekan yön itku oli aika raastavaa kuultavaa ja ehdittiin jo miettiä, että mitähän tästä tulee ja meneekö koko yö ihan plörinäksi. Mä luulen, että Natalie vaan oli valmis nukkumaan rauhassa itsekseen. Yöimetys meiltä oli loppunut jo aikoja sitten, joten senkin suhteen ajankohta oli oikea.

Kaikista eniten iloitsen siitä, että Natalie nukahtaa nykyään itse ja nopeasti eikä aina kaipaa mua nukahtamiseen. Illalla on enemmän omaa aikaa ja voin hyvillä mielin olla joskus illankin poissa ilman, että tarvitsee miettiä, miten neiti suostuu nukahtamaan isänsä kanssa.

Mun vinkit: Älä luovuta heti, vaikka tuntuu pahalta. Johdonmukaisuus on tärkeää, jotta lapsi oppii, miten toimitaan eikä saa heti, mitä tahtoo. Lapsi kannattaa laittaa nukkumaan, kun hän on selvästi väsynyt. Meillä ei ainakaan tule nukkumisesta mitään, jos on yhtään energiaa jäljellä. Jokainen lapsi on erilainen, joten nämä tavat ei tietenkään kaikille sovi. Oman kokemuksen pohjalta voin kyllä suositella kokeilemaan!

Prinsessan unelmakakku

Prinsessan unelmakakku




Katsokaa tätä kakkua, aivan ihana, eikö? Vietettiin lauantaina Natalien prinsessasynttäreitä ja hän sai juuri sellaisen kakun, mistä jokainen pikkutyttö voisi unelmoida (lue: äiti! :D). Tämä kakku ylitti kauneudellaan mun odotukset ja huokailin vaan, että voi kun itsekin osaisi. Eli ei, en ole tätä itse tehnyt, vaan tämä on lohjalaisen konditoria Pink Lemonin käsialaa.




Ilokseni sain tehdä yhteistyötä Pink Lemonin kanssa. Pink Lemonin Kati antoi minulle vapaat kädet tyylin ja täytteen suhteen. Selasin konditorian aiempia luomuksia sekä tietysti Pinterestiä ja niiden pohjalta tein ehdotuksia. Annoin heidän kuitenkin tehdä lopulliset päätökset kokonaisuudesta. Aivan huikeahan tuosta tuli, enkä olisi osannut odottaa kaksikerroksista kakkua. Kakun päällä oli oikein timanttejakin, jotka näyttivät ihan aidoilta! Täytteeksi päädyttiin yhteistuumin valita valkosuklaata ja vadelmaa.




Valkosuklaa on mun lemppari ja sitä voisin syödä aina ja missä muodossa vain. Siksipä valitsin sitä myös tähän kakkuun. Täyte oli sopivan makea, raikas ja hyvänmakuinen. Meidän neitokainen sai myös maistaa kakkua ja se upposi suuhun niin kuin veitsi voihin. Neiti veteli muuten voileipäkakkuakin kuin viimeistä päivää ja oikein koitti kerjätä mun lautaselta lisää. Ai että, kun ne osaa nää hommat jo pienenä.




Kurkatkaa ihmeessä Pink Lemonin sivuilta tai Facebookista kuvia muista ihanista kakuista!

*Kakusta saatu alennusta blogiyhteistyön kautta