Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Ystäväkirjan vastaukset

Ystäväkirjan vastaukset

From Oona to you -blogin Oona kirjoitti itsestään Aikuisten kaverikirja -postaukseen. Ajattelin kirjoittaa saman itsestäni, sillä harvemmin tulee "avattua" itseäni tänne blogiin. Ystäväkirjat oli mun lapsuudessa hitti ja jokainen kirja piti saada mahdollisimman täyteen. Voi niitä aikoja. Onkohan nykypäivänä enää tapana kirjoitella ystäväkirjaan?



Nimeni on: Nea

Jotkut tosin kutsuvat minua: Nöppeliksi, Nebaksi tai Neppikseksi

Olen syntynyt vuonna: 1990, eli olen siis mielestäni: 26-vuotias

Lapsuuskotini langallinen numero: 813 5645 (äiti, oliko näin? :D)

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Kioskin myyjä! Musta olis ollu niin siistiä kerätä irtokarkkeja pikku purkeista pienille ostajille. Muistatteko kun kiskoilta ostettiin "kolmosta 40 pennillä, kutosta markalla" jne.? Mies on ehdottanut, että hakisin tänne Siuntion kiskalle töihin, niin unelmani toteutuisi. :D Oon myös aina tiennyt, että haluan olla äiti. 

Mutta isona minusta tulikin: tradenomi. Ja äiti!

Täydellinen puoliso on: välittävä, luotettava, hauska, huumorintajuinen ja sellainen, joka kestää mua! Sellainen tuo mies on! ;)

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: nukkuisin, katsoisin hömppäsarjoja, askartelisin, kokkailisin ja leipoisin enemmän.

Harrastan nyt: bloggaamista, valokuvausta, salilla käyntiä ja kohta myös aerobicia pitkästä aikaa.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: varmaan jotain nostalgista; bäkkäreitä ja spaissareita tai sit jotain reivi-/elektronista musaa.


Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Sinkkuillallinen!

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Suklaakakku!

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: elokuvissa tai sarjoissa joku kuolee, menee naimisiin, vauva syntyy tai jotain muuta surullista tai iloista tapahtuu. Nyyh ja yhyyy.

Lapsuuteni lempilelu: Hmm, äiti tietäisi tän varmaan paremmin. Ehkä yksi oli syntyessäni saatu koira-unilelu, joka on nyt Natalien sängyssä. 

Lempilelu nykyään: Ööö... Duplot! Niillä on oikeesti kiva rakennella. Oikeat lempilelut taitaa olla kännykkä ja järkkäri.

Salainen paheeni: Karkit!

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Karkit, karkit ja karkit! Kaikenlaiset ja kaikenmuotoiset, kaikki käy!

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Tee niin, kuten toivoisit itsellesikin tehtävän.

Äititaitoni - vessassa vauva sylissä

Äititaitoni - vessassa vauva sylissä

10 plussan äiti -blogin Matu kirjoitti omista mahtavista äititaidoistaan täällä. Hän haastoi muut bloggaajat mukaan, joten aloin heti miettimään, mitä ihmeellisiä taitoja tämä äitiys on tuonut tullessaan.


Aloitetaan näin todella kauniisti vessasta! Vauva sylissä pystyy käymään pytyllä, pyyhkiä, laittaa housut jalkaan sekä pestä ja kuivata käden.

Yllä olevaan liittyen. Yhdellä kädellä voi tehdä melkein mitä vain. Oikeastaan kannattaa käyttää apunaan mitä vaan kehonosaa. Yhdellä kädellä voi muun muassa valmistaa voileivän (pitämällä kyynärpäällä kiinni leivästä) ja ruokaa, keittää kahvia, tyhjentää pesukoneen, viikata vaatteita ja siivota. You name it, kaikki onnistuu. Onneksi nyt tässä vaiheessa kädet saa jo täysin vapaiksi kun neiti viihtyy itsekseen lattialla.


Kuuloaisti on yhtä hyvä kuin koirilla. Vauva nukkuu joskus ilman itkuhälytintä terassilla ja vaikkei ikkuna tai ovi ole auki, kuulen vauvan itkun. Vauvatreffeillä ollessa oman vauvan itkun tai kitinän tunnistaa heti. Sitten kuuluu näitä harhoja. Esimerkiksi suihkussa olen melkein joka kerta varma, että vauva itkee. Eilen pestessäni kasvoja illalla kuulin hanassa vauvan itkun!

Sot sot kännykkä kädessä!

Äitikieli - Kyllä, äitinä opit miljoona uutta sanaa ja termiä. Ämmä (äidinmaito), korvikeäiti (=korvikkeella ruokkiva äiti. En kyllä tykkää sanasta, koska saa kuvan että äiti on korvike :D Miksei sitten ole sanaa "rintamaitoäiti"?), maidonkerääjä, rintakumi, vesipilari, välikausivaatteet, softshell, villis (=villilänsi=huutokauppa FB-kirppareilla), vaapero (kuulemma kohta taaperoikäinen vauva, eli just tällainen noin 10 kk) ja lista jatkuu loputtomiin. Tässä muutama täydennys mun sanavarastoon!

Ääntely. PRRRR, PRUUTT, KUKKUUU, JEEEEE, WIII, BÄÄÄ, RÖH RÖH.. ja niin edelleen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun yritätte viihdyttää vauvaa kaikin keinoin kaikenlaisilla ääntelyillä ja yleensä toimivin on se päristely mahdollisimman kovaa.


Matkiminen. Jos sanotaan, että lapsi matkii ja oppii muilta ihmisiltä, niin kyllä se on myös toisinpäin. Oletteko koskaan huomanneet, että kun syötätte vauvaa lusikalla, oma suunne aukeaa samalla myös? Samaan aikaan sanotte yleensä myös "AAAA". Usein tulee matkittua myös kaikkea älinää ja mölinää, mitä vauva tekee. Taitaa oikeesti kuulostaa ulkopuolisen korvaan aika hölmöltä?

Laulaminen. Mä laulan illalla neitiä nukuttaessa. En nyt tiedä, oonko tässä asiassa harjaantunut, mutta ainakin voin sanoa osaavani Tapio Rautavaaran Sininen Uni -kappaleen täysin ulkoa. Silmät kiinni, puoliunessa ja samalla esim. kännykkää selaten.



Osaan toimia kuin pikajuna, jos se on tarpeen. Varsinkin vauvan päikkäriaikaan koitan tehdä kotityöt pikavauhtia, jotta pääsen sen jälkeen sohvalle röhnöttämään.

Ninjamuuvit ja eläinten imitoiminen on myös tulleet tutuiksi, niin kuin Janina ja Matu kirjoittivat postauksissaan. Mietittekö muuten koskaan, mitä esim. pupu sanoo? Tai poro? Tai se kettu, niin kuin siinä kettulaulussakin kysytään. Jep, näitä kannattaa miettiä sen oman puolison kanssa, vähän huumoria parisuhdeaikaan.

Koti kevätkunnossa

Koti kevätkunnossa

Kuinka moni voisi nyt skipata tän talven yli suoraan kevääseen? Minäminäminä. Toisena päivänä on -5 ja seuraavana plussaa, blaah! Onneksi on ollut kivoja aurinkoisiakin päiviä ja päivät ovat selvästi pidentyneet. Hiljaa se kevät sieltä tulee. Hiljaa iskee myös sisustusvimma ja oonkin vähän järjestellyt kotona paikkoja ja siirtänyt joulujutut pois.




Tulppaanit ovat koristaneet meidän keittiötä viimeiset pari viikkoa. Ne sopii tuohon synttärilahjaksi saamaani valkoiseen Iittalan Aalto-maljaan täydellisesti. Paperitähdet on saaneet vielä olla pöydällä, kun mielestäni ne ei ole liian jouluisat.

Meillä on jo kauan ollut sohvalla H&M Homesta ostetut sohvatyynyt. Ne on ihan parhaita! Kauniita, edullisia ja myös koiran möyrintää kestäviä. Uusimpana ostin pari viikkoa sitten tuon keskellä olevan kultaisen tyynyliinan. Tähtityyny on löytynyt joskus Prismasta, kaikki muut H&M:stä.




Ostin ennen joulua pähkinäpuun oksan, joka oli/on tarkoitus ripustaa seinälle. Ripustaminen on ilmeisesti osoittautunut hankalaksi, sillä oksa ei ole vieläkään sinne asti päässyt. Tällä hetkellä se näyttääkin ihan kivalta tuossa vaasissa. Ei vaan ole kauhean käytännöllinen lapsiperheessä, jossa vauva kohta toheltaa ympäri kämppää.

Kehystetty kuva Nataliesta siirtyi Natalien huoneesta näkyvämmälle paikalle tv-tasolle.




Mä oon meidän perheen viherpeukalo, eli se, joka tappaa kaikki kukat ja kasvit. Joskus kastelen liikaa, mutta yleensä unohdan kastella. Usein mies pelastaa ja muistaa kastella kaikki kasvit! Tekohortensia on siis mulle täydellinen ja se on täydellisen aidon näköinen. Löysin sen Finnmarin Ison Omenan myymälästä.

H&M Homesta lähti mukaan kirsikkapuun tuoksuinen tuoksukynttilä. Söpön oravan ostin jo ennen joulua ja se saa vielä alkutalven kököttää paikallaan.




Lasivitriinistä roikkuvat pallovalot olivat ennen lyhdyn sisällä. Nyt siirsin lyhdyn ulos ja viherkasvin lipaston päälle.

Täällä on siis tehty pieniä muutoksia, jotka piristää silmää kevään tehdessä tuloaan. Onko teihin iskenyt kevätkärpänen? Ai että muuten odotan, että ulos lähtiessä on lämmin eikä tarvitse pukea vauvalle eikä itselleen montaa kerrosta vaatetta!

Love Me Do -messut kuvina

Love Me Do -messut kuvina

Käytiin eilen ystäväni kanssa Love Me Do -messuilla Kaapelitehtaalla. Ystäväni menee kesäkuussa naimisiin ja saan toimia hänen kaasonaan. Hänen hääblogia voit lukea täällä. Hänellä oli joitain tiettyjä asioita, mitä hän etsi messuilta häitä varten. Itse tykkäsin myös kierrellä ja hakea inspiraatiota joskus tulevaisuudessa vietettäviin häihimme. Aivan ihania juttujahan siellä oli! Sieltä löytyi myös muutama täydellisesti sopiva vihkisormus. Räpsin valokuvia, ja koska kaikki oli niin ihanaa ja söpöä ja vaaleanpunaista ja kaunista niin näitä kuvia on muutama, anteeksi jo etukäteen kuvatulvasta.






Mun mielestä messut oli hyvät ja monipuoliset. Tosin nämä ovat ensimmäiset häämessut, joissa olen käynyt, joten en osaa verrata. Itse kuitenkin olin tyytyväinen ja innoissani katselin kauniita ständejä täynnä sormuksia, kukkia, pukuja ja koruja.






Messuilta löytyi myös kivoja DIY-ideoita, kuten yllä näkyvät silkkiympyröillä täytetyt ilmapallot. Ihanan suloiset ja mietin, että tätä ideaa voisi hyödyntää ehkä Natalien tulevissa 1v-pippaloissa!






Messuilla oli muutamia ihania kattauksia, kuten tuo yllä oleva, jossa on käytetty paljon eukalyptuksen lehtiä. Niitä näkyi muuten monessa kattauksessa ja kimpussa, eikä ihme, kauniitahan ne on. Myös ylempänä oleva kuva kukista kullan-/kuparinvärisissä kupeissa oli koristamassa yhtä pöytää.






Näistä viimeisistä kuvista ylin kimppu on persoonallinen ja hauskasti massasta erottuva. Tää viimeinen kakku oli kaunis ja ständi oli mahtava kukilla täytetyllä seinällä, joka näkyy hieman kuvassa kakun takana.

Häiden järjestämiseen on kyllä niin paljon erilaisia vaihtoehtoja. Mulle tulisi vaikea valita tietty värimaailma, kun jo pelkkää vaaleanpunaista on olemassa niin paljon eri sävyissä. En usko, että alan vielä mitään suunnittelemaan, mutta ihanaa näitä hääjuttuja on kyllä esimerkiksi Pinterestissä selailla.

Miten harjoittelet äidiksi tuloa?

Miten harjoittelet äidiksi tuloa?

Itse olen sitä mieltä, ettei äidiksi tuloon voi pahemmin valmistautua. Äidiksi synnytään samalla kun vauva syntyy. Mutta, äidiksi kasvetaan vauvan kanssa. Kuitenkin, jos omistat seuraavat luonteenpiirteet tai valmistaudut harjoittelemalla, oot aika valmis kokemaan äitiyden tuomat ilot ja surut. Tää on vähän pilke silmäkulmassa koottu omien sekä muiden äitien kokemuksista.



No miten sitä äidiksi tuloa voi harjoitella? Kuvitellaan, että sulla on harjoitteluvauva.

✶ Vaihda vauvalta vaippa. Pue vauva ja itsesi valmiiksi kotoa lähtöä varten. Kuule, kuinka vaipassa tärisee ja lähde tekemään kaikki alusta. Vaihda myös likaiseksi menneet vauvan vaatteet. Ja oma paitasi, joka sai myös ruskeaa väriä pintaansa. Sitten hyvällä tsägällä pääset ovesta ulos asti. Myöhässä, pahasti myöhässä. Ja muista, älä menetä hermojasi.



✶ Itke milloin millekin. Itke kun vauva itkee, itke kun vauva hymyilee, itke kun vauva katsoo suoraan silmiin, itke kun veitsi tippuu lattialle tai mehu on loppu, naura itsellesi kun itket. Varsinkin alussa tunteet menee aika siksakkia.

✶ Istu sohvalla imettämässä vauvaa parikin tuntia liikahtamatta. Pidättele vessahätää ja harmittele, että se karkkipussi tai kahvitermari unohtui keittiöön. Oot jumittunut sohvalle ihan vaan siksi, että vauva nukahtaa rinnalle etkä raaski häntä siirtää. Hanki Netflix!



✶ Tee asiat pikapikavauhtia, tuplasti nopeampaa, mitä aiemmin. Vauva itkee väsyneenä ja teet lähtöä vaunulenkille. Valmistele itsesi, vauva ja mahdollinen koira ja paina kahvinkeitin pois päältä. Niin nopeasti kuin mahdollista. Niin ja jos haluat sitä kuuluisaa omaa aikaa ja sulla on miljoona asiaa hoidettavana vauvan päikkäreiden aikana, ole vieläkin nopeampi! Vauva herää just kun pääset istahtamaan sohvalle.

✶ Treenaa hyvät käsilihakset, ne auttaa jaksamaan vauvan kantamisessa. Joskus vauva viihtyy vain sylissä, joskus sitä sattuu masuun, joskus sen kanssa pitää kävellä edestakaisin, jotta se nukahtaa. Kantamista on paljon!



✶ Harjoittele yöheräämisiä. Laita herätyskello soimaan 3 tunnin välein, joinain öinä tunnin välein. Syötä vauva, koita röyhtäyttää ilmat pihalle ja auttaa vauvan masuvaivoissa. Vihdoin vauva nukahtaa, mutta sinä et saa unta, koska oot ehtinyt jo jonkin aikaa olla valveilla. Ja just kun olet nukahtamassa, vauva herää uudelleen.

✶ Harjoittele kärsivällisyyttä eri tavoilla. Kärsivällisyys on kaiken a ja o. Sitä tarvitset aina ja sitä äitiys parantaa itsestään.

✶ Vaihda vauvan pukluiset vaatteet monta kertaa päivässä. Vaihda myös omat vaatteesi. Tai mitä sitä suotta, on ihan ok tuoksua puklu-&oksennus-&omahikiyhdistelmälle. Kunhan vauvalla on puhtaat vaatteet! Pyöritä samalla pesukonetta sitä mukaa, jotta kaapista löytyy taas puhtaita vaatteita.



✶ Käy vähän väliä keinuttamassa vaunuja tai ravaa makuuhuoneessa, jotta saisit vauvan uudelleen nukahtamaan 15 minuutin unien jälkeen. JES, se nukahti. Vartin päästä löydät itsesi taas heiluttelemassa vaunuja ja selaamassa sitä samaa Facebookin feediä all over again.

✶ Opettele iloitsemaan pienistäkin asioista. Tän oppii viimeistään kun vauva on maailmassa. Oot onnesi kukkulalla, kun vauva hymyilee ensi kertaa, kääntyy, tarttuu leluihin, ryömii, konttaa ja kävelee. Välillä itket, kun oot niin ylpeä. Jos sanotaan, että lapsi iloitsee pienistäkin asioista, niin kyllä äiti iloitsee ihan yhtä pienistä ellei pienimmistäkin omaa lasta koskevista asioista.

Noin, nyt oot vähän valmiimpi äidiksi! Tässä oli vain murto-osa koko äitiyden ammatista. Jokainen vauva on erilainen, eikä mitään voi ennustaa. Eteen voi tulla mitä vain, vai mitä? ;)

Kihlasormukseni

Kihlasormukseni



Valitsin itselleni kihlasormukseksi valkokultaisen rivisormuksen, jossa on yhdeksän timanttia. Tilasin sormuksen joulukuun alussa ja sain sen vähän ennen joulua. Mulla kesti siis kolme kuukautta, että sain vihdoin tilattua sormuksen. Toisaalta samapa tuo kauan siinä kesti, olenhan mä pärjännyt jo vuosia ilmankin.



Oon oikeastaan jo kauan ajatellut, että haluan kihlasormuksen olevan melko tavallinen rivisormus. Vihkisormukseksi haluaisin taas jotain vähän hienompaa. Rivisormus on siitä hyvä, kun sen pystyy yhdistämään moniin sormuksiin. Valitsin sormuksen valkokultaisena, sillä mielestäni se sopii mulle ja on raikas ja ajaton.




Kihlasormuksia kokeillessani testasin muutaman kerran vihkisormuksia. Mitään päätöksiä en tehnyt, sillä eihän tässä olla edes hääpäivää päätetty. Huomasin, että monenlaiset sormukset tosiaan sopivat tämän rivisormuksen kanssa.

Alla muutama esimerkkikuva vihkisormuksista, jonka tyyliset voisi olla mahdollisia valintoja. Vihkisormus tulisi myös olemaan valkokultaa. Keskellä olisi isompi kivi ja sivuilla muutamat pienet timantit. Keskellä oleva kivi ei saisi kuitenkaan olla mikään kovin iso, jotta sormus on käytännöllinen arjessa. Ei mennä nyt kuitenkaan sen enempää vihkisormuksiin tässä vaiheessa.

Kuvat: Pinterest
Minkälaisia kihla- ja vihkisormuksia teillä on? Tykkäättekö, että toinen niistä on "hienompi" ja hohdokkaampi kuin toinen? :) Muuten, jos joku pitää hääblogia tai kirjoittaa häistä, saa vinkata!

Miten koiramme on suhtautunut vauvaan?

Miten koiramme on suhtautunut vauvaan?



Beagle-koiramme Lily on aina ollut kiltti koira. Vähän liiankin kiltti. Ulkona lenkillä se on aina innoissaan tapaamaan kenet tahansa vastaantulijan, vaikka se olisi vihainen räksyttävä koira. Lily ei ymmärrä, miksi jotkut koirat räksyttävät eivätkä halua tulla moikkaamaan ja nuuhkimaan. Ollaan naurettu, että Lilystä ei ikinä saisi vahtikoiraa. Murtovaras olisi vaan tervetullut vieras Lilyn mielestä, hahah.



Ennen vauvan syntymää en ollut huolissani siitä, miten koira hyväksyy uuden perheenjäsenen. Tiesin, että Lily tulee olemaan kiltti, mutta varmaankin aika innokas. Ja näinhän se meni.

Sairaalassaoloajan Lily oli vanhemmillani hoidossa, josta haimme sen kotimatkalla. Samalla napattiin toinen auto mukaan, eli vauva kulki tässä vaiheessa eri autossa kuin Lily. Kun saavuimme kotiin, päästimme Lilyn sisälle ja vasta sen jälkeen toimme vauvan. Näin Lily näki, miten uusi tulokas tulee kotiimme. Mielestämme oli parempi näin, jottei Lily pääse yllättymään kotona jo olevasta vauvasta. Lily otti Natalien vastaan innokkaasti nuuhkien ja tutkien pienen pientä vauvaa. Lilyä piti vähän toppuutella, sillä muuten se olisi pessyt vauvan päästä varpaisiin. Eihän vastasyntyneen tuoksua voi vastustaa. ❤



Olemme koittaneet alusta asti kohdella Lilyä "positiivisesti". Eli olemme antaneet Lilyn tulla lähelle ja haistella eikä pieni pusukaan ole haitaksi. Kun Natalie köllötteli vielä leikkimatolla, saattoi Lily istahtaa viereen seuraksi. Niin söpöä, ja Natalie katseli ihmeissään. Jos meininki menee liian innokkaaksi, niin sitten komennetaan tiukemmin. Emme ole halunneet, että koira tuntee itsensä millään lailla ulkopuoliseksi, sillä yhtä lailla se on osa meidän perhettä. Tietysti me ihmiset olemme Lilyn yläpuolella ja lauman johtajia, ja sen Lily on hyvin tajunnut. Kehuminen ja positiivinen käytös kertoo koiralle, että se on tervetullut myös vauvan lähelle. Jos koko ajan toruu ja komentaa, koira varmasti vetäytyisi helposti omiin oloihinsa ja tuntisi itsensä hylätyksi.



Näitä kahta toheltajaa on nykyään niin ihana katsella. Natalie on aina kun Naantalin aurinko nähdessään Lilyn käppäilevän lähellä. Jos Lily on vieressä, kiljahtelee neiti ja heiluttelee käsiään innoissaan ja haluaa koskea Lilyä.. Samalla tyttö höpöttelee Lilylle omaa vauvakieltään. Tiedä sitä, jos niillä onkin yhteinen kieli!

Sormiruokailijalta tippuu herkku jos toinenkin lattialle ja Lilyhän olisi valppaana nappaamaan ne jo ilmasta. Ollaan kuitenkin opetettu Lily odottamaan sohvalla kiltisti, kunnes saa luvan tulla siivoomaan. Erittäin kätevä muuten tällanen kävelevä ja ilmainen lattianpuhdistaja, suosittelen! Kun Lily tulee putsaamaan, Natalie kiljahtelee, naureskelee ja seuraa Lilyn touhuja.



Joskus Lily on hieman mustasukkainen vauvasta. Se saattaa jäädä vähän matkan päähän istumaan ja katsomaan hiukan surullisena. Tai sitten se tulee lähelle hakemaan huomiota. Näin tapahtuu varsinkin jos meillä on vieraita. Siksi onkin tärkeää, että vieraat muistavat myös koiran, eivätkä vain höösää vauvan ympärillä. Jos huomataan Lilyn olevan mustasukkainen, pyydetään se meidän luokse, jotta se ymmärtää, että voi ja saa olla lähellä ja mukana leikeissä.

Pääosin meillä on kaikki mennyt hyvin. Lily ei ole kertaakaan koko elämänsä aikana osoittanut mitään aggressiivista käytöstä tai muuttunut käytökseltään vauvan tultua taloon. On oikeesti mielettömän ihanaa, että näillä kahdella on toisensa. Lapsi nimittäin oppii heti pienestä pitäen elämään eläimen kanssa eikä esim. ala pelkäämään koiria. Joku päivä nuo kaksi vipeltää pihalla ja leikkii pallolla.



Eläinten kanssa pitää tietysti aina olla varovainen. Ne kuitenkin käyttäytyvät täysin vaistojensa varassa, ja voivat käyttäytyä yllättävästi esim. pelästyeessään kovasti. Jokainen tekee perheessään omat linjaukset siitä, kuinka lähellä eläimet ovat mukana ja miten heitä koulutetaan. Me ollaan tähän mennessä päästy hyvinkin helpolla ja sopeutuminen on mennyt kuin itsestään. Näistä kahdesta rakkaasta tulee aivan varmasti parhaat kaverukset. ❤

Miten teidän lemmikit ovat sopeutuneet uuteen perheenjäseneen? Kertokaa esimerkkejä! :)

DIY: Hempeät lastenhenkarit

DIY: Hempeät lastenhenkarit

Idea, joka odotti tekijäänsä taas muutamisen kuukautta, sai tulta alleen. Tuunasin Natalien puisia Ikean henkareita uuteen uskoon. Jonkun mielestä ehkä turhaa tuunata jotain henkareita, mutta vitsi tää oli kivaa näpertämistä ja tuli niistä myös ihan kivat. Tuunasin kuusi henkaria ja aikaa meni vain parien vauvan päikkärien ajan.




Melkein vuosi sitten kirjoitin vauvanhuoneen suunnitelmista ja huone olikin jossain vaiheessa melkein valmis. Nyt se on taas kerännyt kaikkea turhaa tavaraa sisäänsä. Viimeistään kun Natalie siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan, kerään turhat romppeet sieltä pois ja viimeistelen sisustuksen. On tarkoitus, että nämä henkarit tulee roikkumaan puun oksasta, joka roikkuu hyllyn alla. Siihen aion ripustaa kaikki kauneimmat mekot esille. Hylly ja oksa on jo valmiina, mutta tämäkin odottaa vain hommiin ryhtymistä. Käytin nyt kuvaukseen olkkarissa olevia sisustustikkaita.




Multa löytyi kaapista vaaleanpunaista ja valkoista kalkkimaalia, joilla maalasin henkarit. Kestävän tuloksen saamiseksi henkarithan olisi kannattanut hioa ensin. Mä en sitä nyt jaksanut tehdä vaan sutaisin suoraan henkareihin ja ainakin nyt näyttää hyvin pysyvän. Yllä oleva nimiäismekko ansaitsee ehdottomasti ripustuspaikan.




Voi että näitä pikkuruisia mekkoja.♡ Yllä oleva vaaleanpunainen mekko on joskus ollut mun päällä.

Koristeluun käytin erilaisia nauhoja ja helmiä. Rusettien lisäksi muita koristeita nämä ei mielestäni kaipaa. Yhteen henkariin kiedoin vaaleanpunaista pitsinauhaa. Musta näistä tuli söpöt ja ne sopii täydellisesti meidän neidin vaaleanpunaiseen huoneeseen.