Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Iso tyttö omassa tuolissaan

Iso tyttö omassa tuolissaan



Meillä asustelee täällä jo iso tyttö, joka istuskelee omassa tuolissaan pöydän päässä. On kivaa, kun neiti istuu nyt samassa tasossa meidän kanssa ruokailemassa. Meillä on Stokken Tripp Trapp -syöttötuoli ja voi kun harmittaa, ettei hankittu sitä newborn-istuinta jo heti alkuun. Näin Natalie olisi aina ollut vieressä meidän ruokaillessa eikä sitterissä tai leikkimatolla lattialla. Musta tuntuu, että tytsy kasvoi ihan silmissä, kun pääsi syöttötuoliin istumaan.

Niin kuin kuvasta huomaa, maissinaksut on aika hitti ja niiden hamuilu alkaa kun äiti kaivaa pussin kaapista. Niitä syödään söpön "aummmaummaumm"-ääntelyn lomassa innoissaan.



Ruoka maistuu Natalielle yhtä hyvin kuin äidinmaito. Toistaiseksi hän syö kaiken, mitä tarjotaan, eikä mitään vatsavaivoja tai ihottumaa ole ilmennyt. Meillä syödään soseita ja sormiruokailua aloitellaan nyt, kun päästiin istumaan isojen tyttöjen tuoliin. Pidetään vielä pyyhettä tukena istumiseen, ja annetaan istua kerrallaan vain ruokailun ajan, jottei istuminen väsytä liikaa selkää.



Pienen pieni ruokailija. Mä jotenkin tykkään tuosta yllä olevasta kuvasta. Hän siinä nätisti ja isona tyttönä istuu ja katselee.



Meillä on hankittuna myös Stokken Table top -pöytäsuoja, joka ei vielä ole ehtinyt käyttöön. Pähkäilen vähän sitä, lentääkö ruoka heti lattialle, kun alusta on pöydän päällä ja tuolin ja pöydän väliin jää rako. Siksi Stokken oma, syöttötuoliin kiinnitettävä tarjotin olisi kyllä parempi. Onko kenelläkään kokemuksia tästä? Mitä muille samanikäisille vauveleille kuuluu? :)

PS. Tarkkasilmäiset huomaa, kuka muukin tykkää maissinaksuista ja odottaa maistiaisia Natalien alla! :D

DIY: Äitiyspakkausvaatteiden uusi ilme - värjää vaatteet pesukoneessa!

DIY: Äitiyspakkausvaatteiden uusi ilme - värjää vaatteet pesukoneessa!



Jos äitiyspakkauksen värimaailma ei miellytä omaa silmää, tässä sulle vinkkiä! Me saatiin vuoden 2015 äitiyspakkaus, sillä sen vuoden pakkauksia oli vielä jäljellä, kun meidän kotiutui. Ei siinä mitään, ihan kivoja vaatteitahan pakkauksessa oli. Näin ainakin aluksi ajattelin. Mutta kuinkas kävikään, onko vaatteet tulleet meillä käyttöön? Joo, tähän mennessä ehkä pari bodya, kypärämyssy sekä makuupussi.




En alunperinkään oikein lämmennyt vaaleanvihreille bodeille ja potkuhousuille, joita pakkaus oli täynnä. Potkuhousut on mun mielestä epäkäytännöllisiä ja kaikki ihanat, pinkit ja tyttömäiset röyhelöhörsselit voittivat vaaleanvihreät pupukuosit satanolla. Makuupussi on ollut hitti, ja se on meillä edelleen päivittäisessä käytössä. Nyt uuden ulkoasun saaneena, kauniina fuksianvärisenä.




Ohje on maailman helpoin. Menet hyvin varusteltuun ruokakauppaan tai tavarataloon, ostat väriainepurkin, luet ohjeet ja tunget haluamasi vaatteet värin kanssa pesukoneeseen. Mä laitoin makuupussin lisäksi pari äitiyspakkauksen bodya ja housut mukaan. Makuupussin ja vaatteiden väristä tuli tasaiset, eikä värjäystä huomaa millään lailla. Väri ei myöskään tartu muihin vaatteisiin. Värin ekologisuudesta en tiedä, mutta millekään vaatteet eivät haise, joten tyytyväinen olen. Näistä tuli niin kivat, että taidan nappasta toisenkin värin ja värjätä loput ei-niin-kivat äitiyspakkauksen vaatteet. Jos ne sitten tulisi käyttöön? T. Yksi nirso äiti

Suunnitteilla 90-luvun pippalot

Suunnitteilla 90-luvun pippalot

Lähde 1, lähde 2
Mulla on loppukuussa synttärit ja järjestän tyttökavereille 90-luvun bileet. Tarkoituksena olisi, että jokaisella olisi jotain 90-luvun tyyliin sopivaa päällään. Aloitin eilen järjestelyt googlettamalla ja jumituinkin koneen äärelle myöhään illalla. Bäkkärit soi taustalla. Ysäri oli ihan huikea vuosikymmen! Mun lapsuus ja kaikki muistot vyörysi mieleen. Mitä synttärijuhlilla tarjoiltiin, miten pukeuduttiin ja mitä ohjelmaa sekä musiikkia oli.

Lähde 1, lähde 2
Musiikki on ainakin mulla lähellä sydäntä; Spaissarit, Bäkkärit, Nylon Beat, Eminem, Aikakone, Ace of Base, E-type ja Haddaway ja listaa voisi jatkaa vaikka kuin pitkälle. Oi että mitä parhautta!

Lähde 1, lähde 2
Kuka muistaa pillitikkarit, Pezit, lähikioskin irtokarkit, mistä sai lauantaisin ostaa parilla markalla, tatuointipurkat, spaissaritikkarit ja karkkikaulanauhat? Onneksi osaa 90-luvun karkeista saa edelleen kaupoista tai kioskeilta. Synttärijuhlilla oli tarjolla tölkkihedelmin koristeltu kakku, popparia, coctailtikkuja, suolakaloja ja riisisuklaata. Onginta oli aina synttäreiden kohokohta. Mä voisin mielelläni palata takaisin ysäriin, maailma ei varmasti olis niin ankara, mitä nyt. Onko muita ysärifaneja?

6 kuukautta rakkautta ❤

6 kuukautta rakkautta ❤





"Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen. Mitä vastaan tuleekaan, toista sua ei milloinkaan."
-Johanna Kurkela

Joka aamu kun herään vierestäsi, höpöttelet iloisesti, hymyilet ja katsot minuun. Kun avaan silmäni, sydämeni pakahtuu. Päivä ei voi alkaa huonosti. Mietin, että näin haluan herätä joka aamu. Mietin, millaista elämä oli ennen sinua. Hyvää kyllä, mutta nyt miljoona kertaa parempaa. En vaihtaisi päivääkään, en koskaan.





Olet iloinen, hymyilevä ja höpöttelevä. Tarkkailet maailmaa rauhallisesti isoilla, sinisillä silmilläsi. Seuraat karvakamu Lilyn liikkeitä mihin tahansa se köpöttelee. Haluat myös aina koskea Lilyä, kun se tulee lähelle. Tutkit äidin ja isin naamaa käsilläsi ja puristelet poskia, nenää ja huulia. Tarraat ihan kaikesta kiinni ja koitat myös syödä ihan kaikkea. Varpaat ja kädet on jännittävät ja varpaista täytyy koko ajan pitää kiinni ja heilutella niitä puolelta toiselle. Kukkuu-leikki on hauskaa ja isin kanssa on kiva leikkiä lentokonetta ja isi on muutenkin aina niin hauska. Äidin tissi on edelleen parasta ja äidin viekussa on ihana viettää joka aamu syöden ja nukkuen. Tässä oli vain osa sinusta.

Jokainen päivä kanssasi on uusi ja erilainen. On maailman parasta jakaa elämä kanssasi. Rakkauden määrää ei oikeesti voi sanoin kuvailla. Vaikka olet jo puolivuotias, olet ja tulet aina olemaan äidin pieni. Onnea ja hyvää puolivuotispäivää, rakkain tyttäreni Natalie ❤

Uuniperunaa tonnikalatäytteellä

Uuniperunaa tonnikalatäytteellä




Meillä on kaverin kanssa tapana nähdä viikottain aina jommankumman luona. Toinen valmistaa meille lounaan ja toinen jotain jälkkäriä. Pitkästä aikaa päätin tehdä uuniperunoita, tällä kertaa tonnikalatäytteellä. Mulla kävi tossa vähän aikaa sitten tuuri, kun voitin yhdestä arvonnasta Samasta padasta -kirjan. Oon selaillut sen herkullisen näköisiä reseptejä läpi ja tekisi mieli kokeilla kaikkia. Tuntuu, että arkena tulee aina syötyä samoja ruokia viikosta toiseen. Jos nyt saisi vähän vaihtelua tuon kirjan avulla. Ja mikä parasta, ruuat sopivat myös vauvalle!



Mun piti ensin tehdä tämä lohitäytteellä, mutta kaupassa oli aika nihkeä valikoima, joten ostin tonnikalaa. Vaihdoin myös piparjuuritahnan/wasabin ja maustoin ihan vaan pippurilla. Lisäksi laitoin sekaan katkarapu-tuorejuustoa tuomaan makua. Tein täytteen edellisenä iltana, jotta maut sekoittuvat ja maustuvat hyvin. Muutoin noudatin yllä olevaa reseptiä.


Täyte oli ihanan raikas! Enpä olekaan ennen laittanut kurkkua ja raejuustoa täytteeseen. Sopii todella hyvin. Myöskään korianterin maku ei tullut liian voimakkaana. Itse en nimittäin tykkää, jos korianteri maistuu ruuassa vahvasti. Täytteen ulkonäkö ei hiponut makuhermoja, mutta maku oli hyvä. Tää sopis hyvin myös vaikka ruisnachojen kanssa. Lisukkeeksi jääkaapista löytyi tomaattia ja fetaa.

Onko muuten hitti vai huti nämä ruokapostaukset? Itse ainakin tykkään muiden blogeista lukea reseptejä ja saada ideoita etenkin arkiruokaan. :)

Mitä meille kuuluu?

Mitä meille kuuluu?




Täällä eletään arkista arkea, mitäs muutakaan. Päivät ja viikot kuluu hurjaa vauhtia. Perjantaina Natalie täyttää jo puoli vuotta ja mullakin on kohta synttärit. Sitten yhtäkkiä onkin jo joulu. Mä oon vähän jouluhömppä, ja jo juhannuksena vitsailen, että kohta on joulu. Mies yleensä vastaa, että niin, ja kohta elämä kiitää ohi, jos aina ajattelet liikaa tulevaisuuteen. Tottahan toki. Saako lokakuussa muuten kaivaa jo jouluvalot sekä -koristeet kaapista? Mä muuten just tänään iltalenkillä näin jollain jouluvalot terassilla!




Meidän tytöntyllerö on aloittanut maistelemaan porkkanaa. Se ei ihan vielä ole nami nami porkkanaa, mutta kaikki sinne masuun kuitenkin menee. Ensimmäinen maistelu oli kyllä näkemisen arvoinen. Ilme sanoi, että "äiti, mitä ihmettä tämä on, ei ainakaan maitoa?!" Aloitettiin maistelut viime viikolla, sillä neiti oli jo muutaman viikon osoittanut mielenkiintoa meidän syömiseen. Hän seurasi katsellaan kaikkea mitä syötiin ja juotiin. Mulla ei ollut mitään ehdotonta kuuden kuukauden täysimetystavoitetta. Olin ajatellut, että jos vain imetys sujuu ja tyttö kasvaa maidolla hyvin, niin mennään täysimetyksellä lähemmäs puolen vuoden ikää. Täysimetys toteutui siis viikkoa vajaa puoli vuotta. Imetys on sujunut melkein koko ajan muitta mutkitta ja se on Natalielle vielä todella tärkeää. Porkkanan lisäksi neiti maistoi viime viikolla myös maissinaksuja ja ne taisi olla oikeaa herkkua. Pikku hiljaa aletaan antamaan muita makuja ja sormiruokaa.




Lilystä ja Nataliesta on tulossa ihanat kaverukset. Aina kun Natalie näkee tai kuulee Lilyn, kääntyy hän heti katsomaan Lilyä. Jos Lily on lähellä, Natalie haluaa silittää tai toisin sanoen tarrata Lilystä kiinni. Koira ei tästä ole moksiskaan vaan katselee vaan rauhallisesti. Oon niin iloinen, että Lily on ottanut uuden perheenjäsenen niin hienosti vastaan. Oon varma, että näistä kahdesta tulee parhaat ystävät. ❤




Tällä hetkellä meidän arki koostuu kotona oleilusta, äiti- ja vauvakavereiden tapaamisista ja muskarista. Iltaisin vietetään aikaa perheen kesken ja käydään miehen kanssa kerran viikossa salilla, jolloin mummi ja ukki tulevat hoitamaan tyttöä. Viikonloppuisin keksitään yleensä jotain tekemistä, käydään jossain kylässä, tehdään pitkät lenkit ulkona ja vaan ollaan. Eilen pääsin pitkästä aikaa ihanalle, rankalle ja aivotyötä vaativalle aerobic-tunnille. Ai että mä nautin! Tällasta tänne, mitäs sinne kuuluu? :)