Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Ikea hack: DIY lankkupöytä

Ikea hack: DIY lankkupöytä

Pitkästä aikaa muutakin kun vauvahömppää. Mun on pitänyt kirjottaa tästä DIY-projektista jo keväällä, mutta huomasin että koko homma on ihan unohtunut. Meillä oli ennen olohuoneessa aika kookas lasipöytä, josta jo aika kauan halusin eroon. Vihdoin joku suostui sen ostamaan ja sit pähkäiltiinkin, millainen sohvapöytä me oikein vanhan tilalle halutaan. Mielessä oli lankkupöytä, koska se sopii hyvin meidän ruokailuryhmän kanssa. Siitä oon muuten kirjottanut täällä. Kaupoissa sohvapöydät ja varsinkin lankkupöydät on mun mielestä ihan ylihinnoiteltuja. Niinpä tehtiin Ikea hack eli tuunattiin Ikean sohvapöytä itse lankkupöydäksi. Ja siitähän tuli tosi hyvä ja edullinen!

Mitä tarvitset:

- Valkoinen Ikea Lack -sohvapöytä, koko 90x55 cm
- Lautaa rautakaupasta noin neljä metriä. Meillä 14 cm levyistä lautaa.
- Vanerilevyä pöydän koon verran eli noin 90x55 cm
- Värillistä puuvahaa sekä päälle suojaavaa öljy-vahasekoitusta. Me käytettiin samaa kun ruokailuryhmässä eli Osmo Colorin pähkinänväristä puuvahaa sekä Osmo Color väritöntä TopOilia päälle.
- Työkaluja: sirkkeli tai saha, hiontakone tai hiontapaperia, vaahtomuovisivellin, naulapyssy (varmaan normaaleilla lyhyillä nauloillakin selviää), lyhyitä ja pitkiä ruuveja



Sahaa laudat niin, että päädyt ovat hiukan pidemmät kuin pöytä. Jos käytät erilevyistä lautaa kuin me, sommittele ensin montako lautaa haluat laittaa vierekkäin. Me laitettiin neljä 14 cm levyistä lautaa vierekkäin ja lankut sahattiin 93 cm pituisiksi. Hio lautojen päät. Maalaa vaahtomuovisiveltimellä lautojen toinen puoli (se joka tulee päälle) sekä päädyt ja sivut puuvahalla pariin kertaan. Voit myös tehdä sävystä tummemman vahaamalla useaan kertaan. Kun laudat ovat kuivuneet, maalaa päälle kerros TopOilia suojaamaan pintaa.

Laita laudat lattialle vierekkäin maalattu puoli alaspäin ja sahaa vanerilevystä hiukan lautoja pienempi levy. Eli siis lankut on tarkoitus naulata vanerilevyyn kiinni, joten katso ettei vanerilevy tule lankkujen reunojen yli. Vanerilevyn ansiosta pöydästä tulee tukevampi ja lankut pysyvät hyvin paikoillaan.


Naulaa vanerilevy lautoihin kiinni. Tässä pitää huomioida tarpeeksi lyhyet naulat, jottei ne mene lankusta asti läpi. Varmasti on helpompi ja parempi käyttää naulapyssyä kuin nauloja ja vasaraa, jotta pöytälevystä saa mahdollisimman tukevan. Laita pöytälevy väärinpäin lattialle ja Ikean pöytä väärinpäin sen päälle. Ruuvaa pöytä pöytälevyyn kiinni. Katso taas, ettei naulat mene lankkujen läpi.


Tadaa, lankkupöytäsi on valmis! Ainoa huono puoli on ollut se, että lankkujen reunat on alkaneet pikkasen elää ja nousta vähän pystyyn joistain kohdista. Se ei kuitenkaan ole mua haitannut, puun kuuluukin nimittäin elää. Niin ja hintaahan tälle pöydälle tuli suunnilleen; Ikea Lack 20 e, Osmo Color -vahat noin 60 e (purkit reilun kokoisia joten meillä jäänyt yli), laudat noin 20 e, vanerilevy noin 10 e. Hinnat nyt on vähän sinnepäin, koska ei muisteta niitä tarkalleen. Tuota Osmo Colorin TopOilia käytetään molempien lankkupöytien suojaamiseen ja värillistä puuvahaa aiotaan käyttää vielä ainakin hyllytasoon. Purkit siis on aika riittosia. Lisäksi työkaluihin menee tietty myös rahaa, meillä oli valmiina kaikki tarvittava. Jos vertaa kaupan hintoihin, niin ei tuu kauheen kalliiksi tehdä itse!

Eikun tuunaamaan!


Mitä kertoisin tulevalle äidille?

Mitä kertoisin tulevalle äidille?

Mua pyydettiin muutama viikko sitten vierailemaan neuvolan odottavien vanhempien perhevalmennuksessa ja kertomaan meidän alkutaipaleesta ja synnytyksestä. Musta oli todella kiva jakaa ajatuksia ja toivon, että odottajille oli mun höpötyksistä hyötyä. Ajattelin jakaa täällä muutamia omia ajatuksia ja kokemuksia, jos siellä ruudun toisella puolella on ensiodottajia. En taida nyt puida ollenkaan synnytystä, koska synnytyskertomuksessa oon kertonut omasta kokemuksesta ja vinkeistä.



Ensimmäiset päivät ja viikot

- Vastasyntyneen käsittely voi olla pelottavaa. Älä huoli, uskallat kyllä käsitellä omaa pikkuruista vauvaasi, se tulee usein luonnostaan. Itse en kyllä pelännyt vauvan nostamista, mutta aika varovaisesti sitä alussa käsitteli. Meillä mies käsitteli vauvaa jopa paremmin ja varmemmin ottein kun minä. Ehkä isot kädet ja miehen yleinen rauhallisuus auttaa asiaan.

- Anna heti vastuuta myös isälle ja vaadi sitä, jos hän ei vauvaa oma-alotteisesti hoida. Meillä isukki hoiti heti vauvan vaipanvaihdot ja pesut sekä syötti lisämaitoa sairaalalla. Tän mahdollisti sairaalassa tietty perhehuone. Kotona ja isän mennessä töihin kannattaa pitää huoli, että isä ottaa vastuuta ollessaan kotona. Se voi olla hankalaa, koska äiti on vauvan kanssa kotona ja oppii tuntemaan sen paremmin.

- Vauva nukkuu ekoina päivinä ja viikkoina paljon ja yllätyin jopa kuin paljon aikaa jäi kotitöihin ja lepäilyyn.

- Ota vieraat vastaan vasta sitten, kun jaksat. Pesikää ja tutustukaa vauvaan rauhassa, jos siltä tuntuu. Ja kun ne vieraat tulee, älä ala siivoamaan tai leipomaan, jos et välttämättä jaksa ja halua. Vieraat voi (ja niiden kuuluu :D) tuoda rotinat mukanaan! Sairaalaan en pyytänyt kun oman perheeni, ja ensimmäisen viikon aikana tuli muutama kaveri ja sukulaisia. Ei kuitenkaan haluttu joka päivä ottaa vieraita vastaan. Oli ihanaa olla kotona yhdessä vain perheen kesken.

- Vatsavaivat alkaa usein kahden viikon iässä. Todella monilla vauvoilla on jonkinlaisia vatsavaivoja suoliston kehittymättömyyden takia. Meillä ilma ei päässyt kunnolla pihalle ja se pisti selän kaarelle syömisen jälkeen. Otettiin apuun Cuplaton ja se toimi meillä. Ilmavaivat loppui kokonaan noin 2,5 kuukauden iässä.



Imetys

- Älä huoli jos maito ei heti lähde nousemaan ja joudut antamaan korviketta. Mulla kävi niin, että maitoa lähti tulemaan heti kun päästiin sairaalasta kotiin. Pikkuhiljaa vähennettiin korvikkeen määrää ja parin viikon sisällä synnytyksestä oltiin täysimetyksellä.

- Pyydä heti sairaalalla apua imetykseen ja vauvan imuotteen tarkistamiseen. Kannattaa myös lukea etukäteen imuotteesta ja siitä, miten itse voi auttaa vauvaa saamaan oikean otteen. Meillä oli ekan parin viikon aikana vaikeuksia imuotteen kanssa ja siksi käytin rintakumia. Kumista päästiin eroon pikkuhiljaa kun kaverini (kiitos vaan!) neuvoi, miten pystyn auttamaan otteen kanssa.

- Ensimmäisten viikkojen aikana rinnat voi olla aika koetuksella tiheän imemisen takia. Vauva todellakin viihtyy rinnalla, välillä nukahtaa ja jatkaa taas. Nännit on arat, osta tätä varten nännivoidetta (äitiyspakkauksen voide tosi hyvä) ja kaalinlehtiä. Pistä kylmät kaalinlehdet liiveihin, se ihan tosissaan auttaa!

- Varaudu tiheän imun kausiin, rintaraivareihin, rinnalla nokkimiseen, hulinoihin, you name it kaikkea löytyy. Liity Imetyksen tuki ry:n Facebook-ryhmään ja pyydä siellä apua tai lueskele muiden ongelmia niin opit yllättävän paljon. Ilman tietoa raivareista ja tiheistä imuista olisin varmaan jo jossain kohti luovuttanut ja antanut yhä enemmän pullosta. Mitä enemmän imettää, sitä paremmin rintojen tarjonta vastaa kysyntään, joten liika pullosta antaminen voi vähentää maidon herumista.

Nukkuminen ja väsymys

- Jokainen odottava äiti on varmaan kuullut lauseen: "Nuku nyt kun vielä voit. Kun vauva syntyy, voit sanoa hyvästit yöunille." Yöunille ei ole tarvinnut sanoa hyvästejä, mutta kyllä ne olivat ensimmäiset kaksi kuukautta katkonaiset. Yöunet voi kuitenkin yhtäkkiä parantua kertaheitolla. Natalie täytti kaksi kuukautta, ja alkoi nukkumaan 6-10 tuntia putkeen. Ensimmäisen pätkän jälkeen otan viereen syömään ja torkutaan vielä pari tuntia.

- Imetyshormonit auttaa jaksamaan, mutta jos oot kuolemanväsynyt, nuku pienet päikkärit vauvan kanssa. Tai pienet ja pienet, mä joskus havahduin parin tunnin päästä ja huomasin, että isukkihan tulee jo kohta kotiin.

- Väsyneenä katsoo läpi synkkien lasien. On päiviä, jolloin mikään ei tunnu miltään ja ajattelet kaikesta negatiivisesti. Mieleesi tulee outoja ajatuksia, kävelet kotona kuin zombi, unohdat mitä olit juuri tekemässä ja tekisi mieli viettää päivä sängyn pohjalla. Mä oon sitä mieltä, että väsymys on ihmisen pahin huume. Mulla väsymykseen auttaa päiväunet, vaunulenkki ulkona tai kotoota poislähtö esim. shoppailemaan tai kaveria tapaamaan.

- Edit: Vauva ei todellakaan aina nuku 5 tunnin päikkäreitä. Niin, mitenkäs mä unohdinkaan kirjottaa tästä, kun tää päikkärien nukkuminen ei oikein tytöltä suju ja päivän aikana oleva väsymys koettelee meidän hermoja. Usein taistellaan unta vastaan ja itketään väsymystä, sitten nukutaan 15-45 minuutin pätkissä. Toisina päivinä saattaa nukkua jopa kaksi tuntia putkeen, mutta yleensä Natalie nukkuu sen 30 minuuttia, jonka jälkeen on hereillä 1-2 tuntia, ja sitten taas väsy iskee. Illalla saatetaankin olla yliväsyneitä. Oon kuullut, että monet Natalien ikätoverit harrastaa tätä samaa päikkärittömyyttä, joten ei taida olla kovinkaan harvinaista.



Parisuhde

- Parisuhde muuttuu jollain tapaa väkisinkin vauvan tultua maailmaan. Enää ei voi tosta noin vain tehdä asioita kahdestaan, vaan on opittava tekemään ne vauvan kanssa. Vauvan ilmeitä ja käyttäytymistä seurataan yhdessä, leikitään ja hassutellaan sen kanssa, mietitään miksi se itkee, miksei se nuku ja ennen kaikkea ihastellaan mitä me kaksi ollaan saatu aikaiseksi. ❤

- Molempien hermot saattaa olla kireällä, jolloin toisen naama ärsyttää. Väsyneenä tiuskimisen kohteeksi on valitettavasti joutunut mies, jolloin kiukun voi aiheuttaa esim. auki jäänyt vessanovi, muruset keittiönpöydällä tai joku hukkunut tai väärässä paikassa (mun mielestä) oleva tavara.

- Muista huomioida puoliso ja koita pitää vanhoista tavoista kiinni. Meillä kantava voima on ollut huumori. On heitetty tyhmää läppää samanlailla kuin ennenkin, on vitsailtu vauvasta, koirasta ja toisistamme. Käydään yhdessä koiranulkoilutus-/vaunulenkillä melkein joka ilta, annetaan molemmille omaa aikaa, koitetaan yhdessä pitää koti edes jossain järjestyksessä. Aluksi uudenlainen elämä oli haastavampaa, mutta mun mielestä pärjää hyvin kun ei ota liikaa stressiä ja koittaa jatkaa parisuhteen osalta samanlailla kuin ennen vauvaa.


Yhdessä hetkessä kaikki on hyvin, toisessa taas pään sisällä kuohuu. Äidin mieliala saattaa muuttua sekunnissa, tunneskaala yhtenä vuorokautena vaihtuu äärettömästä rakkaudesta vauvan kanssa itkemiseen. Äitiys ja vanhemmuus opettaa päivä päivältä, enkä tiedä tai usko, että tätä ammattia voi koskaan oppia täydellisesti.

Jokainen vauva on erilainen ja jokaisella perheellä omat toimivat tavat. Voitteko samaistua näihin meidän kokemuksiin vai onko teillä kaikki mennyt päinvastoin? :)


Kuvia Hollannin-reissulta

Kuvia Hollannin-reissulta















Tässä vielä kuvapläjäys Hollannista. Kaikki kukkakuvat on miehen äidin puutarhasta, joka oli täynnä ihania erilaisia kukkia, yrttejä, herneitä, tomaatteja ja kaikkea muuta syötäväksi kelpaavaa. Iski kyllä kateus, voi kun itekin opettelis puutarhuroimaan. Laittaisin kaikkia ihania istutuksia ja kauniita kukkia ympäri pihaa.

Hollannissa on ollut huono ja sateinen alkukesä, mutta me onneksi saatiin ihan hyvät kelit. Yksi päivä käytiin kaupan kautta ostamassa picnic-ruokaa ja hengailtiin pari tuntia rannalla. Natalie nukkui rattaissa ensin ja herättyään päästiinkin rantaimettämään. Ei saatu kummaksuvia katseita kun lähistöllä ei ollut ihmisiä. Mulla ei ole muuten hajuakaan, miten Hollannissa suhtaudutaan julki-imetykseen. Toisaalta sillä ei ole mitään väliä, itse ainakin pidän asiaa niin luonnollisena asiana. Muuten, bikineissä on mielettömän helppo imettää!

Käytiin tietty myös shoppailemassa. Pitäähän mun aina Hollannissa käydessä tehdä ainakin yksi Primark-reissu. Löysin Natalielle ja myös itselleni edullisesti vaatteita. Hollannissa on kiva kierrellä kaupunkien keskustoja varsinkin kesällä, kun kaikki kaupat, kahvilat ja ruokakaupat on katujen varsilla ja kadut on koristeltu kukilla ja talvisin jouluvaloilla. Täällä Suomessa taas kaikki löytyy yleensä yhdestä kauppakeskuksesta, mikä tosin talvella on tosi kiva. Tällä kertaa ei lähdetty Amsterdamin melskeeseen kiertelemään, sillä se olis ollut varmaan rattaiden ja vauvan kanssa aika haastavaa ja uuvuttavaa.

Syötiin myös pari kertaa grilliruokaa, maukkaat lihat suoraan lihakaupasta. Käytiin moikkaamassa Natalien isoisovanhempia, jotka olivat ihan haltioissaan tytöstä. Katsokaa nyt tota kuvaa Natalien ja isomummin käsistä. ♡


Lentäminen vauvan kanssa: Hyvät ja huonot kokemukset

Lentäminen vauvan kanssa: Hyvät ja huonot kokemukset

Lennot vauvan kanssa meni paremmin kuin olin ajatellut. Stressasin vähän turhaan etukäteen. Molemmat lennot olivat KLM:n iltalentoja, sillä ei onnistuttu saamaan parempia lentoja. Menolento lähti kuuden aikaan illalla, ja olimme perillä kahdeksan aikoihin Hollannin aikaa. Kuvituksena lentokoneesta napatut puhelinkuvat, kun oma kamera oli jossain kassin pohjalla.


Oltiin jo kotona pakattu matkarattaat paksuun muoviin, ja kentällä laitettiin ne suoraan ruumaan. KLM:llä ja myöskin Finnairilla saa kuljettaa rattaat ilmaiseksi ruumassa, plussaa siitä! Turvatarkastus meni nopeasti, sillä lapsiperheillä on ihan oma portti. Meillä oli käsimatkatavaroissa Manduca, jota oli tarkoitus käyttää lentokentällä. Ei kuitenkaan tarvittu sitä, sillä Natalie viihtyi sylissä sen ajan, mitä jouduttiin lentokentällä odottamaan. Olisi ollut kuitenkin helpompaa, jos lentokentällä olisi ollut rattaat, joihin vauvan saa laittaa. Turvatarkastusmiehen mukaan sellaisia kuulemma on, muttei tiennyt missä. Järkevä paikkahan olisi voinut olla siinä heti turvatarkastuksen jälkeen. Onneksi tyttö viihtyi sylissä eikä Manducaakaan tällä kertaa tarvittu.



Kun portti aukesi, kuulutettiin ensin Sky priority -matkustajat sisään. Mitään ei mainittu lapsiperheistä. Bisnesmiehet ryntäsivät jonoon. Mähän päätin, että meillä kuuluu lapsiperheenä olla oikeus mennä ensimmäisten joukossa sisään. Ajattelin, että on hyvä olla ajoissa koneessa, jotta ehditään laittaa tavarat paikoilleen ja asettua hyvin vauvan kanssa. Kävelin portille ihmisten läpi ja pääsin vauvan kanssa sisään. Mies ei kuitenkaan viitsinyt lähteä tunkemaan vedettävän matkalaukun kanssa portille ihmisten läpi, joten tuli hieman perässä. Portilla virkailija ei päästänyt häntä sisään, vaikka hän sanoi että puoliso ja vauva menivät jo. Kuka nyt huvikseen keksisi puolison ja vauvan menneen jo koneeseen, varsinkin kun virkailija varmasti omin silmin näki meidät. No, kun mies sitten vihdoin pääsi uudestaan portille, virkailija kysyi onko hän ottanut jotain. Mies oli aika äimän käkenä ja kysynyt, vaikuttaako hän muka siltä. Virkailija sitten mumisi vain jotain, että seurataan vaan. Että näin Suomessa otetaan huomioon lapsiperheet. Mä odottelin koneessa yksin vauvan kanssa ainakin 10 minuuttia. Ei siinä muuten mitään, mutta olis ollut lisäkädet tarpeen kun ajattelin vielä imettää ennen nousua ja järjestellä kaikki tarvittavat tavarat hyvin käden ulottuville. Oon kyllä laittamassa palautetta tästä episodista eteenpäin.


Koneeseen päästyä odottelin, että lentoemännät tuovat vauvan turvavyön. Turvavyö laitettiin omaan vyöhön kiinni ja vauvan vyötärön ympäri. Pyysin myös tyynyä, jotta saan Natalien paremmin astetettua syliin. Nousun ja laskun aikana vauvan pään piti olla kasvot menosuuntaan mahdollisen jarrutuksen vuoksi. Natalie nukahti juuri kun kurvattiin kiitoradalle, eikä hätkähtänyt kovaa meteliä. Unta ei kestänyt kuin joku puoli tuntia, ja vasta laskeutuessa tuli väsy uudestaan ja sen takia tyttö itki jonkun aikaa. En usko, että Natalie itki korvia, sillä takastulomatkalla tyttö ei ollut laskeutumisesta moksiskaan. Hyvää imetysasentoa oli vähän hankala saada, mutta vöissäkin imettäminen kyllä onnistuu. Tyyny tai pari on hyvä olla myös imetyksen kannalta, koska silloin vauvaa saa korkeammalle ja itse ei tarvitse kyyristyä.

Hollannin päässä lentoemännät sanoivat, että jos meillä oli rattaat mukana, ne odottavat heti portin ulkopuolella. Ihmeteltiin vähän, ei nähty rattaita ja käveltiin vauva sylissä matkatavarahihnoille. Oltiin ensin erikoistavaroille tarkoitetun hihnan luona, mutta rattaat tulivatkin toiselle hihnalle meidän muiden laukkujen kanssa jo ennen, kuin kenenkään muun matkatavarat tulivat. Oli kiva huomata, että meidän matkatavarat oli tosiaan huomioitu ja päästiin heti jatkamaan matkaa. Myöhemmin tajuttiin, että oltaisiin varmaan voitu saada rattaat heti portille, mikäli ne olisi jotenkin erikseen merkattu Suomen päässä.



Takastulomatkalla Schipholin lentokentällä Hollannissa meille sanottiin, että voimme ottaa matkarattaat ihan portille asti mukaan. Pystyimme siis kuljettamaan Natalieta omissa rattaissa koko kentälläoloajan, hienoa! Turvatarkastukseen päästiin jonon ohi ja rattaat sekä vauva tarkastettiin pikaisesti. Tähänkään ei siis mennyt paljon aikaa. Natalie oli väsynyt ja sen takia itkuinen, joten haluttiin päästä nopeasti portille istumaan rauhassa.

Natalie nukkui koneessa noin tunnin ja sen jälkeen oli taas hymyilevä ja jokelteleva pikku neiti. Lentohan lähti Hollannista vasta 9 aikaan illalla mutta se ei näyttänyt tyttöä haittaavan. Kun saavuttiin portille Suomen päässä, kysyttiin saadaanko rattaat heti käyttöön. Eipä saatu ja lentokenttärattaitakaan ei näkynyt missään. Taas siis kannettiin tyttö matkatavarahihnoille ja odoteltiin rattaita ja laukkuja, jotka ei todellakaan tulleet ensimmäisten joukossa.

Natalien osalta lennot ja matkustaminen meni siis yllättävän hyvin. Takastulomatkalla meidän rivistössä istuva sanoikin, että meidän vauva on kuin vanha tekijä. Olin kuitenkin yllättynyt, miten huonosti lapsiperheet oli otettu huomioon varsinkin Suomen päässä. Helsinki-Vantaan lentokenttä voisi ottaa vähän mallia Schipholista. Matkarattaiden kuljetus portille asti oli ehdottomasti paras asia Schipholissa. Mikäli se on myös Suomessa mahdollinen, olisi lähtöselvitysvirkailija voinut asiasta mielestäni meille mainita. En tosiaan vaadi mitään erityiskohtelua, mutta jotkut asiat pisti kyllä ihmettelemään. Erityisesti tuo mieheni kohtelu lentokentällä menomatkalla, huhhuh! Toivottavasti ensi kerralla asiat rullaa vähän paremmin.

Kirjoitin aiemmin listaa siitä, mitä otan mukaan matkalle. Nyt kun matka on tehty, en poistaisi listalta mitään. Parempi ehkä varautua pikkasen liikaa, kuin liian vähän.


Yksi kesälomapäivä

Yksi kesälomapäivä

Eilen oli ihana päivä, toista vois sanoa tästä päivästä sään puolesta. Natalie tais nukahtaa kymmenen aikoihin edellisenä iltana ja heräsi ekaa kertaa kuuden maissa. Aamun hän nukkui mun vieressä aina välillä syöden ja sängystä noustiin vasta puoli kymmenen maissa. Syötiin aamupalat ja tehtiin muut aamutoimet ja lähdettiin autolla Kopparnäsin merimaisemiin.

Kopparnäs sijaitsee Hangontien varrella heti Siuntion liittymän jälkeen. Kun otettiin kuvia tuolla ylhäällä, meri välkkyi niin sinisenä että melkein luuli olevansa muualla kuin Suomessa. Ostettiin ennen Hollannin-matkaa Manduca, koska meidän aiemmin ostettu kantoreppu ei ollut tarpeeksi ergonominen niin vauvalle kuin kantajallekaan. Tää Manduca on kyllä osoittautunut hyväksi, Natalie nukahtaa reppuun ja isukkikin jaksaa häntä ilman selkäjumeja kantaa.



Joku juoksi taas hulluna ja innoissaan ympäriinsä. Tän koiran paikka on niin luonnossa ja metsässä. Metsässä nenä vie Lilyä eteenpäin hurjaa vauhtia. Lily on metsästysverinen beagle (on myös ns. näyttelykoiria), joten eläimiä ja varsinkin jäniksiä pitää aina etsiskellä. Jos Lily näkee jäniksen, se ampaisee heti täyteen vauhtiin. Koira olis muilla mailla jos ei olisi hihnassa.

Nähtiin tarhakäärme, rantakäärme, pieni sisilisko ja joutsenia. Lily ihmetteli joutsenia ja olis halunnut mennä lähemmäs niitä, mutta hienona leidinä pysyi mieluummin kuivalla maalla. Hitto kun pelästyin kun toi käärme oli yhtäkkiä edessä. Luojan kiitos ei ollut kyy, koska Lily oli lähellä käärmettä. Toi oli vielä aika pitkä, joku 1,5 metriä! Inhoon käärmeitä!



Natalie nukkui pitkät päikkärit kun päästiin lenkiltä ja pääsin ahmimaan tän kirjan melkein loppuun auringossa. Tyttö nukkui jo noin tunnin Manducassa ja kotona joku kolme tuntia. Keskiviikkona saadut rokotukset tais vielä väsyttää. Onneksi mitään muita oireita ei ole niistä tullut.



Siivosin Natalien vaatekaappia ja huomasin, että osa 68-koon vaatteista menee jo päälle! Nää ihanat pökät saatiin siis jo käyttöön. Riippuu todella paljon vaatemerkistä, onko vaate enemmän nafti koko vai suuri. Meillä käytetään edelleen joitain 56-koon vaatteita, mutta sit taas jotkut 68- ja jopa 74-kokoiset näyttää siltä, että ne on jo nyt tai kohtapuolin ihan sopivat. Pituutta neidillä on nyt 61 cm.



Tehtiin pulled pork -hamppareita, namsk! Puhuttiin, että ensi viikolla kun mies menee töihin, aletaan syömään arkisin terveellisemmin. Liian helposti on nyt kesällä tullut syötyä epäterveellisemmin ja herkkuja ihan liikaa. Arkiherkuttelut saa nyt jäädä ja viikonloppuisin voi sit jotain herkumpaa syödä. Mun mielestä ei ole järkeä kieltää herkkuja kokonaan, koska joko syön niitä sit salaa, tai sit kun lakko loppuu, syön kahta kauheemmin. Ei siis todellakaan sovi mulle.





Mun vanhemmat tuli moikkaamaan Natalieta (ja ehkä vähän meitäkin), niin väsäsin meille piirakkaa. Tää on sitä megahyvää mustikkapiirakkaa, josta puhuin jo ennen juhannusta tässä postauksessa. Toi kulho muuten löytyi Hollannista. Sisäpuolella on kukkakuviota ja ulkopuolella vaaleanoranssia kuviota. Hollannista olis taas löytynyt vaikka mitä sisustustavaraa todella halvalla. Mukaan mahtui vain tää kulho ja yhet valokuvakehykset tytön huoneeseen, jotka maksoi jopa 2 euroa.



Natalie meinas jo nukahtaa mumminsa syliin, mutta kun siirrettiin hänet sänkyyn, ei siellä haluttukaan nukahtaa yksin. Otin hänet sohvalle syömään ja siihen tyttö vihdoin jossain vaiheessa nukahti. Unta vastaan pitää usein taistella ihan turhan pitkään. Tää meidän tyttö on välillä aika sissi. Tänäänkin nukkunut päikkärit pienissä pätkissä ja useasti itkenyt väsymystä, mutta silti se tossa edelleen kukkuu silmät suurina ja imee rauhallisesti tuttia. Voi pikkuista kun ei vielä osaa arvostaa sitä unta samanlailla kuin me aikuiset. Vaikka yöt hän nukkuukin hyvin, joten ei tässä mitään valitettavaa ole. :)

Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että silmät menee kiinni, fingers crossed!


Terkut Hollannista

Terkut Hollannista

Terkut Hollannista puhelinkuvien kera! Täällä ollaan nautittu ihan kivoista kesäsistä keleistä. Niitä kuulemma ei paljon ole täällä Hollannissa ollut ja vettä on satanut kaamean paljon tänä kesänä, ihan tulvaksi asti. Meillä kävi siis hyvä tuuri, ettei olla saatu kun vain pari kuuroa viikon aikana ja sunnuntaina oli kunnon helle.

Menomatka tänne meni hyvin. Natalie nukahti koneeseen juuri kun kurvattiin kiitotielle. Hän nukkui jonkun aikaa ja oli hereillä loppulennon ajan. Tyttö oli selvästi väsynyt ja itku tuli jossain vaiheessa laskun aikana. En usko että korviin sattui kun itku loppui jo ennen laskeutumista. Lennoista ja matkustamisesta kirjoittelen myöhemmin kattavammin.

Me ollaan käyty shoppailemassa, kuten kuvista näkee. Primarkista löyty taas vaikka ja mitä halpaa ja kivaa vaatetta mulle ja Natalielle. Kaupassa sais kulumaan vaikka kuin monta tuntia, jos sen koluaisi kokonaan läpi, niin iso ja täynnä kaikkea kivaa se on. Primark on oikea naisten paratiisi! Ollaan myös käyty moikkaamassa Natalien isoisovanhempia, jotka olivat innoissaan tytöstä. Sunnuntaina käytiin rannalla, syötiin picnic-eväitä ja Natalie nukkui melkein koko ajan matkarattaissa. Chicco Liteway -sateenvarjorattaat on kyllä toimineet hyvin matkarattaina. Ne kääntyilee sutjakkaasti paikassa kuin paikassa ja selkänojan saa melkein vaakasuoraan makuuasentoon.

Mä oon saanut ahmittua Lars Keplerin Nukkumatti -kirjaa, joka vie mennessään. Kannattaa kokeilla Keplerin kirjoja, jos ne ei vielä ole tuttuja! Mä oon sellanen kirjojen lukija, että pääsen yleensä puoliväliin, jonka jälkeen kiinnostus usein lopahtaa ja lopetan lukemisen. No, Keplerin kirjoissa tätä ongelmaa ei ole ollut.

Meillä on ollut kiva loma täällä mutta ai että kun on mukava mennä kotiin. Musta tuntuu, että Natalie on ollut iltaisin levottomampi täällä kuin kotona. Eiköhän se oma koti ole vauvallekin se paras paikka. Nyt vaan äitiä vielä jänskättää, miten kotiinpaluulento sujuu. Onneks isukilla on vielä tää viikko lomaa niin voidaan rauhassa kotiutua ja jatkaa lomailua.


Natalie 3 kuukautta ❤

Natalie 3 kuukautta ❤








Meidän prinsessa täytti tänään jo kolme kuukautta! Ihan kun olisin eilen kirjoittanut sen 2-kuukautispostauksen. Meillä on neuvola ensi viikolla, joten en vielä tiedä mittoja, mutta kyllä tuo silmissä näyttää kasvavan. Fyysisen kasvun lisäksi Natalie oppii uusia juttuja koko ajan. Parhaimpia on tytön ilmeet, joilla hän selvästi kertoo onko kaikki hyvin vai vähän huonommin. Hymystä ilme saattaa yhtäkkiä vaihtua mutruun niin, että suu tekee kunnon surunaaman.

Nataliesta on tullut aikamoinen hymytyttö nyt kun hymyileminen on hoksattu. Hän hymyilee, kun näkee muita hymyileviä tai nauravia naamoja, kun kutittaa häntä poskista, heiluttaa hänen käsiä, tekee hassuja ääniä tai hassuttelee muilla tavoilla. Natalie myös höpöttää vaikka mitä kiljahdusten kera kun sille päälle sattuu. Sitä gagugagagigi-kieltä on niin hauskaa kuunnella. Toinen ihan tosissaan yrittää kertoa hienoja tarinoita, haha. Tohon leikkiin on helppo lähteä mukaan kun matkii ja naureskelee toisen kanssa, ihan parasta.

Onpa meillä jo pari kertaa kierähdetty ympäri selältä mahalleen ja mahalta takaisin selälleen. Leikkimatolla ja sitterissä tyttö viihtyy edelleen. Ainoastaan mahallaan olo leikkimatolla ei ole kovin kivaa ja näin viihdytään vain muutama minuutti. Kaikkeen käsien ulottuvilla olevaan tavaraan tartutaan; usein tuttinauhaan, harsoon, sormeen tai vieressä tai masun päällä olevaan leluun. Käsiä on kiva pitää yhdessä ja tunkea ne samaan aikaan suuhun tai nostaa ne ylös. Niitä sormia ja kämmeniä olis niin kivaa syödä vaikka koko ajan. Mä yritän vaihtaa sormet mieluummin tuttiin, jottei tyttö innostu liikaa vaikka peukalosta ja ala lussuttaa sitä.

Yöt Natalie nukkuu edelleen hyvin. Ensimmäinen pätkä vaihtelee 6-9 tunnilla. Kun tyttö herää, otan hänet viereen syömään ja torkutaan yleensä aamuun asti syöden aina välillä. Päikkärit nukutaankin sit yleensä pienissä pätkissä, harvoin nukkuu yli tunnin putkeen. Parempi näin päin, niin äitikin jaksaa paremmin.

Meillä asustelee tyytyväinen hymytyttö, kunhan ei oo kova nälkä tai yliväsy. Millasia vauveleita löytyy ruudun takaa? :)