Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Kullan kallis tissi

Kullan kallis tissi







Lähdetään jokailtaiselle vaunu-/koiranulkoilutuslenkille. Neiti on juuri syönyt ja on selvästi väsynyt ja tarvitsee pienet unet ennen iltatankkausta ja nukkumaanmenoa. Itku alkaa vaikka vaunut lähtee liikkeelle ja tutti on suussa. Yleensä neiti nukahtaa vaunuihin melko nopeasti, mutta tällä kertaa itku ei lopu vaan yltyy vaan ja hellittää aina vain hetkeksi. Kokeillaan vaunuverhon avaamista ja vaatteiden vähentämistä mutta mikään ei auta ja tuttikaan ei enää kelpaa. Loppumatkan spurttaan hölkkäämällä kotiin. Sänkyyn menoks ja tyttö tissille. Kaikki on taas hyvin.
Itku loppuu kuin seinään. Tissi auttaa kaikkeen.

Usein sängyllä makoillessa ja imettäessä katson tyttöäni, joka syö niin tyytyväisenä. Hän katselee ympärilleen ja lopulta sulkee silmänsä, nautiskelee ja nukahtaa. Kevyt imu jatkuu, vaikka nukkumatti on jo saapunut. Tissikin saattaa tippua suusta mutta pieni söpö imu jatkuu. En raaski vielä liikkua. Siinä on se rakkaan kaikista turvallisin paikka.

En olisi uskonut, että tissit ovat niin tärkeät vauvalle. Ja miten imetyksestä tulee äidin ja vauvan niin tärkeä oma hetki. Ilmaista ruokaa ja vauvalle läheisyyttä ja turvaa, jota kukaan muu ei voi samalla tavalla tarjota. Se nostaa usein tunteet pintaan, kun katselee tyytyväistä ja nauttivaa vauvaa.

Imetys aiheuttaa itselle janon ja haukottelua. Sängyllä imettäessä helposti nukahdankin illalla tai päiväunilla tytön viereen. Imetys tapahtuu välillä useasti, se kestää välillä kauan ja vauvan nälkä saattaa iskeä juuri kun olit aloittamassa kokkailua. Välillä se kiristää hermoja, kun pitäisi saada asioita tehtyä mutta et pääse sohvalta liikkumaan. Mutta kuinka ihanaa ja kaunista koko imetys onkaan. En olisi uskonut, että sanon näin. Ennen vauvan syntymää imetys tuntui niin vieraalta ja oudolta. Oli vaikea kuvitella itsensä imettämässä, vaikka ajattelinkin positiivisesti imetyksestä ja halusin saada sen toimimaan. Oon iloinen, että imetys sujuu meillä hyvin. Alussa oli vaikeuksia esim. imuotteen kanssa, mutta sinnikkäästi yrittämällä se siitä parani. En tuomitse ketään, joka päättää syystä tai toisesta, itsestä riippuvasta tai riippumattomasta, olla imettämättä. Se on jokaisen oma asia. Yllätyin, kuinka tärkeää imetys on minulle sekä vauvalleni ja toivon, että se jatkuu vielä pitkään. ❤

Mitä mietteitä imetys on teissä herättänyt?


Muistuttelen teitä vielä vastaamaan tähän pieneen kyselyyn, jotta saamme tarkemmin tietoa kiinnostuksenne kohteista mainontaa varten. Kiitoksia!


Juhannus

Juhannus


Juhannusta on puitu jo kaikissa blogeissa, ja minä mattimyöhäsenä haluan vielä jakaa teille muutaman kuvan meidän jussista. Me vietettiin juhannus mökillä vanhempieni ja kummitätini sekä -setäni kanssa. Natalie oli ensimmäistä kertaa poissa kotoa myös yön meidän kanssa ja hyvin meni. Perjantaina ja lauantaina maistu hyvin myös muutaman tunnin päikkärit, mitä kotona ei oo vähään aikaan tapahtunut. Mökillähän kuuluukin levätä ja tyttö on tainnut sen hyvin tajuta.

Meidän juhannus piti sisällään:

★ Hyvää ruokaa: Savustettua lohta, uusia perunoita, pulled pork -hampurilaisia, makkaraa, lihiksiä nuotiolettuja ja pavlovaa
★ Saunomista (ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ja ai että se rentoutti)
★ Lasi skumppaa ja pari kylmää siideriä
★ Vanhoja suomalaisia hittejä iltanuotiolla
★ Natalien hymyilyä, höpinää ja sylittelyä

Tänä vuonna ei menty rantaan katsomaan kokkoa, kun luultiin ettei sitä kukaan kokoa ja sytytä. Me nimittäin ollaan usein oltu mukana kokoamassa kokkoa. Seuraavana päivänä huomattiin, että olihan joku sytyttänyt kokon koska se kyti vielä.

Jostain syystä päivät on taas hurahtaneet vauhdilla. Eilen kärsin migreenistä eikä huvittanut tai jaksanut tehdä mitään. Nukuin Natalien kanssa päikkäreitä sängyssä ja koomailin. Eilen oli sellainen päivä, ettei mikään ollut hyvin. Onneksi tänään oli parempi päivä. Miehellä alkaa tämän viikon jälkeen loma ja siitä oon erityisen iloinen.

PS. Kaksplussalle ja meille bloggareille olisi tärkeää saada lisätietoa lukijoidemme kiinnostuksen kohteista, jotta osaamme kohdentaa teille osuvampaa mainontaa. Siksi pyytäisin teitä täyttämään tämän pikaisen kyselyn. Kiitos jo etukäteen!


Herkkuja juhannukseen: Mun lempparileivonnaiset

Herkkuja juhannukseen: Mun lempparileivonnaiset

Mä oon yleensä ollut se, joka leipoo kakun tai piirakan juhlaan kun juhlaan. En yleensä ala leipomaan kotona ihan vaan meille kahdelle, mutta aina kun on joku syy juhlaan tai on tulossa vieraita, leivon mielelläni. Tykkään kokeilla uusia reseptejä, mutta tietyt herkut on vakiinnuttaneet paikkansa mun keittiössä. Ensin ajattelin, että leipoisin juhannuksena mustikkapiirakan, mutta nähtyäni At Maria's -blogin herkullisen näköisen Pavlovan, ajattelin kokeilla sitä ensimmäistä kertaa. Alla muutama meille kerta toisensa jälkeen maistuva herkku.

Suklaakakku

Tää suklaakakku taitaa olla meidän perheessä ylivoimainen lemppari. Kakku on suoraan sanottuna täyttä tavaraa, se sisältää paljon suklaata ja voita, eli sopii hyvin mutakakun ystäville. Ei oo vielä jättänyt ketään kylmäksi. Reseptin olen jakanut täällä aiemmin ja sen löydät täältä. PS. jos ei valkosuklaa innosta niin vaihda se maitosuklaaseen tai tummaan suklaaseen.



Raparperipiirakka

Tätä Kinuskikissan ohjeella tehtyä raparperipiirakkaa on tullut tehtyä muutaman kerran. Toi valkosuklaa-mascarponeseos toimii vaan aina!



Raparperileivonnaiset

Näitä voitaikinaleivonnaisia tein yksi kerta tuon yllä olevan piirakan inspiroimana. Tosi helppo tehdä kun ostaa valmiin voitaikinan kaupasta. Nää on parhaita heti uunista tullessa, koska pinta on ihanan rapea. Resepti löytyy kuvan alta.



Ainekset

1 pkt voitaikinalevyjä
raesokeria
Raparperitäyte sama kuin piirakan ohjeessa
Mascarponevaahto sama kuin piirakan ohjeessa, tosin välillä oon jättänyt kermavaahdon pois

Ohje

Ota voitakinalevyt noin 30 min ennen leipomista sulamaan. Leikkaa sulaneet voitaikinalevyt esimerkiksi kolmeen osaan, tai itse valitsemaasi kokoon. Laita palat leivinpaperille uunipellille, sivele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 200 asteessa kunnes voitaikinapalat ovat kohonneet ja ovat hieman ruskeat (en nyt yhtään muista kauan siinä kestää). Valmista raparperitäyte ja mascarponevaahto. Kun voitaikinapalat ovat jäähtyneet, leikkaa ne puoliksi ja laita täytteet väliin. Nämä on parhaita kun pinta on vielä rapsakka, mutta maistuu kyllä seuraavanakin päivänä.


Mustikkapiirakkaa oon valmistanut tämän Villikataja-blogista löytyvän ohjeen mukaan ja nam kun on hyvää! Siihen tulee kermaviiliä päälle joka raikastaa makua. Viime viikolla tein tätä myös raparperilla, joka oli myös hyvää mutta mustikka sopi mun mielestä tähän piirakkaan paremmin.

Juhannuksena tulee aina herkuteltua ihan liikaa, mikä siinä onkaan että se ruoka (ja juoma, paitsi mulla ei tällä kertaa) vetää tässä juhlassa sitä suurinta roolia. Vitsi kun pystyiskin syömään terveellisesti. No mutta turha sitä on miettiä, elämässä pitää herkutella vai mitä? ;) Hyvää juhannusta!


Lapsen saaminen yhdistää

Lapsen saaminen yhdistää






Natalie on ensimmäinen lapsenlapsi minun sekä mieheni vanhemmille. Sanomattakin on selvää, että molemmat isovanhemmat ovat uudesta tulokkaasta enemmän kuin innoissaan. Natalien mummi, eli mun äiti näkisi ja hoitaisi tyttöä varmaan joka päivä, jos vaan se olisi hänestä kiinni. Valitettavasti Hollannin isovanhempia ei päästä niin usein näkemään, mutta toivottavasti saadaan vierailut järjestymään mahdollisimman usein.

Mulla on aina ollut (paitsi ehkä teininä) hyvä suhde äitiini. Mitä nyt välillä kinastellaan tai kiukutellaan toisillemme, mutta kai se kuuluu asiaan. Jollain tapaa sitä omaa äitiä on alkanut ymmärtää erilailla nyt kun itsekin on äiti. Jaetaan ja jutellaan melkein kaikista asioista. Joistain asioista on helpompi jutella äidille kuin miehelle. Kai se vaan menee niin, että sitä äitiyttä ei voi tajuta täysin ennen kuin on itse äiti. Omaa äitiä ymmärtää ja arvostaa eri tavalla. Muutenkin elämää ja ihmisiä on alkanut katsoa vähän erilaisin silmin. Olin ehkä aiemmin ankarampi ja äkkipikaisempi sellaisia ihmisiä ja asioita kohtaan, jotka mua ärsytti. Ehkä ajattelin negatiivisemmin. Nyt taidan vaan elää jossain vaaleanpunaisessa vauvakuplassa ja katsoa kaikkea sinisilmäisenä sen kummemmin murehtimatta.

Äitini, Natalien mummi, ostaa tytölle vaippoja, hypistelee kaupoissa pieniä vaatteita, tekee meille ruokaa, tuo kahvitteluun jätskiä ja haluaisi koko ajan hoitaa tyttöä. Välillä mun on pitänytkin sanoa, että annapa munkin välillä halia ja tuoksutella omaa lastani. Lily taitaa myös haluta välillä mummin syliin, niin kuin tossa tokavikassa kuvassa. Myös miehen äiti eli Oma kyselee paljon Natalien ja meidän kuulumisia. Hollannin vieraat toivat mukanaan ison kasan lahjoja; vaatteita, leluja ja myös lahjat meille vanhemmille. Isoisät ovat tietysti myös innoissaan ja tykkäävät hassutella tytön kanssa. Se hoivavietti taitaa olla meillä äideillä ja isit sitten ottavat vähän rennommin ja hassuttelevat. On ollut ihana huomata, miten välittäviä kaikki ovat ja se onkin mielestäni tärkeintä, lahjat tulevat sitten toissijaisina.

On myös ollut kiva huomata, miten monia sukulaisia ja ystäviä kiinnostaa meidän kuulumiset. Varsinkin Natalien syntymän jälkeen monet soittelivat ja kyselivät miten meillä on mennyt. Tosin kun päästiin kotiin, meni varmaan pari viikkoa kun monet ihmiset arkailivat laittamasta viestiä tai soittamasta. Ajattelivat etteivät halua häiritä, mutta voin sanoa, että ei mua ainakaan olisi haitannut. Vauva nukkui paljon ensimmäisinä viikkoina ja uudesta elämästä oli ihan kiva höpötellä. Kannattaa siis vaan soitella sille uudelle äidille, mikäli se hänelle sopii.

Vauvan saaminen on ollut meidän lähipiirissä todella tervetullutta. Monien kanssa on nykyään enemmän juteltavaa ja ollaan läheistytty. Vielä en ole yhtään ystävääkään menettänyt, vaikka usein niin saattaa joidenkin kanssa käydä. Monet kyselevät synnytyksestä, ihmettelevät imetyksen suurta maailmaa ja kyselevät onko imetys outoa ja miten pientä vastasyntynyttä uskaltaa ja osaa hoitaa. Samoja asioita mäkin ihmettelin ennen vauvan syntymää.

Oletteko kokeneet, että vauva on yhdistänyt ihmissuhteita?


Blogimaailmaan jää koukkuun

Blogimaailmaan jää koukkuun









Mä hoksasin blogit ja niiden kiinnostavuuden muistaakseni muutama vuosi sitten. Aloitin seuraamaan yhtä blogia, mutta pikku hiljaa löysin lisää mielenkiintoista luettavaa. Jos blogi oli mielenkiintoinen, luin aina läpi kaikki blogin postaukset alusta alkaen. Blogien seuraaminen "lähti lapasesta" viimeistään silloin, kun puhelimiin tuli hyvä netti, sovellukset ja Bloglovin'. Yhtäkkiä seurasin jo kymmeniä lifestyle-, perhe- ja sisustusblogeja. Varsinkin perheblogeja oli kiva seurata, mikä ei kyllä yhtään ehkäissyt vauvakuumetta. Nopeasti jäin koukkuun blogeihin.

Ajatus omasta blogista alkoi kiinnostamaan. Ostin järjestelmäkameran pari vuotta sitten ja innostuin kuvaamisesta. Aloin kaivata jotain paikkaa, jossa voin jakaa kuvani. Päätin perustaa blogin eikä mennyt kauaa kun huomasin, miten kivaa on väsätä postauksia jonkun aihealueen ympärille. Vaikken kirjoittanut kovin henkilökohtaisista asioista, oli bloggaus todella terapeuttista. Siitä sai myös fiiliksen, että oli saanut jotain aikaan. Valmistuin koulusta keväällä 2014 ja sen jälkeen oli kiva jatkaa kirjoittamista bloggaamisen muodossa. Taisin siis työn ohessa kaivata jotain vapaamuotoista, rentoa ja luovaa puuhaa.

Viime syksynä tulin raskaaksi ja pohdin pitkälle syksyyn, haluanko ja jaksanko jatkaa bloggaamista. Innostus tuli kuitenkin takaisin ja oli helppo ja kiva kirjoittaa raskaudesta, vauvanvaatteista ja muista hankinnoista ja esimerkiksi vauvan huoneen sisustuksesta. Vauva syntyi ja huomasin, että blogin kirjoittamisesta oli tullut yllättävän tärkeäkin asia. Siitä oli tullut harrastus, johon oli kiva uppoutua pitkillä imetysmaratoneilla ja iltaisin vauvan mentyä nukkumaan. Kamera oli ja on edelleen joka päivä kädessä kun on niin kiva linssilude, jota kuvata. ;)

Jotkut varmaan jo huomasivat sivulla olevan Kaksplussan palkin. Pääsin siis mukaan Kaksplussan blogiverkostoon kirjoittelemaan huikeiden blogien sekaan. Jos haluat kuulla meistä lisää, kirjoitin vähän aikaa sitten esittelypostauksen, jonka voit lukea täältä.

Tämän postauksen kuvat on suunnilleen aikajärjestyksessä blogin alkuajoilta tähän päivään. Paljon on viime vuosien aikana tapahtunut; ollaan matkusteltu Malesian Langkawilla ja Kreikassa, saatu kotiimme ihana Lily-beagle, ostettu omakotitalo ja tehty siellä iso remppa ja viimeisimpänä saatu elämäämme suurin rakkaus, Natalie-tytär. ❤ Toivottavasti viihdytte mun höpötysten seurassa! :)


Bebestyle: Pastellivärejä

Bebestyle: Pastellivärejä

Koska mä rakastan valokuvata tota meidän tyttöä, niin ajattelin kuvata teille aina välillä meidän beben tyyliä. Onhan se kiva sitten vaikka vuoden päästä katsoa, miten beben (tai siis äidin) tyyli on muuttunut ja miten bebe on kasvanut. Joku joskus sanoi, että lastenvaatteita on ihana ostaa ja niihin helposti hurahtaa. Aijaa, niin vai? No todellakin. Oikeesti siitä saa jotain kummallista mielihyvää, kun shoppailee omalle pikku prinsessalle. Eipä tee kauheesti mieli shoppailla itselle mitään.

Eilen käytiin Natalien kanssa pihapiknikillä serkkuni luona, jonka jälkeen tyttö pääsi ekaa kertaa äidin ja mummin kanssa käymään kampaajalla. Pitäähän sitä pienestä pitäen oppia huolehtimaan kauneudesta, eikö? ;) Tänään taas piknikkeiltiin omalla pihalla kaverin ja hänen puolivuotiaan tyttären kanssa. Alla Natalien kesäasua eiliseltä ja tältä päivältä. Neiti muuten on todella kuumaverinen, ettei paljon lämpimiä vaatteita tarvitse hänelle pukea. Kuvissa vilahtaa myös ByPinjan imetyskoru, jonka otin kuvaan kun värit sopi niin hyvin neidin asuun. Natalie on tykännyt ottaa kaulakorustani kiinni usein imettäessä ja sylissä ollessa, joten imetyskoru ja sen pehmeät silikonihelmet on osottautuneet paremmaksi räplättäväksi.

Bodymekko: Kappahl, Shortsit H&M








Mulla ei ole mitään tiettyä tyyliä tällä hetkellä, mitä haluan Natalielle pukea. Lähinnä puen ja ostan hänelle vaatteita, jotka miellyttävät silmää ja ovat hyvälaatuisia ja hyvää materiaalia. Ostan vaatteita kirppareilta, nettikirppareilta sekä uutena vaateliikkeistä ja netistä. Raskausaikana ostin suurimman osan vaatteista kirppareilta, mutta nyt kun vauva on tullut maailmaan, tekeekin mieli kierrellä kauppoja ja ostaa vaatteita uutena. Asiaan auttais varmaan se, ettei kiertelisi siellä kaupoilla ja hypistelisi kaikkia ihania kesäröyhelöitä. Mies muuten nauraa mulle, kun aina kaupoilla ollessa kuulemma kosketan jokaista vaatetta, käännän päätä puolelta toiselle, katson hintalappua ja saatan vielä mumista jotain tyyliin "tää on ihana". En mä oo kyllä tollasta käytöstä huomannut. :D Tunnistaako joku muukin itsensä tällasesta?

Pastellin vaaleanpunainen ja keltainen on musta ihana kesäinen yhdistelmä. Muutkin pastellivärit on mun mielestä syötävän suloisia ja niitä on kiva yhdistellä. Tykkääkö joku muukin pastelliväreistä?



Nimiäisten tarjoilut ja varvaskeksien resepti

Nimiäisten tarjoilut ja varvaskeksien resepti










Palataan vielä vähän meidän nimiäisten herkkuihin. Suolaisina herkkuina meillä oli lohivoileipäkakkua, salaattia ja coctailpiirakoita munavoin kanssa. Tilattiin voileipäkakku paikallisesta pikku leipomosta ja se upposi hyvin parempiin suihin. Makeina herkkuina oli mansikka-banaanitäytekakku, suklaamansikoita, varvaskeksejä, erilaisia pinkkejä karkkeja sekä mummini tekemät kuivakakku ja lusikkaleivät. Täytekakkuun laitoin ensimmäiseen väliin banaania, mansikkahilloa ja valkosuklaa-mascarponeseosta ja toiseen tuoreita mansikoita, mansikkahilloa ja valkosuklaa-mascarponeseosta. Päälle punaisella elintarvikevärillä värjättyä kermavaahtoa ja koristeeksi mansikoita ja vauvakoriste sekä itsetehty nimiviiri.

Väsäsin noita varvaskeksejä ensimmäistä kertaa ja siinä oli kyllä omat haasteensa. Mutta syötävän söpöjä ja ihanan makusia niistä kuitenkin tuli! Ajattelin pistää reseptiä tulemaan, sillä näitä keksejä aion uudemmankin kerran leipoa, tosin ilman niitä varpaita ja kuorrutusta. Alkuperäinen keksien resepti on Lunni leipoo -blogista, kuorrutuksen tein helpomman kautta. Reseptistä tuli mun varvasmuotilla noin 25-30 keksiä.

Varvaskeksit

n. 220 g voita
1 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
4 dl vehnäjauhoja

Pinkki kuorrutus

n. 4 dl mansikanmakuista tomusokeria
 muutama ruokalusikallinen vettä

Vatkaa huoneenlämpöisestä voista pehmeää. Lisää sokerit ja vatkaa seos kuohkeaksi. Kääntele jauhot joukkoon. Muotoile taikinasta pallo, kauli muutaman sentin paksuiseksi levyksi ja kääri kelmuun. Anna jäähtyä jääkaapissa noin tunnin ajan (Huom. Älä anna taikinan olla pidempää aikaa jääkaapissa, muutoin siitä tulee liian kovaa eikä sitä voi heti työstää). Ota taikina kylmästä ja kauli levy noin puolen sentin paksuiseksi. Suosittelen kaulimaan suoraan leivinpaperille, niin ei tarvitse nostaa muotilla tehtyjä keksejä mihinkään. Jos taikina pehmenee paljon, laita se uudestaan jääkaappiin joksikin aikaa. Laita vielä muotilla tehdyt keksit jääkaappiin kylmenemään ennen paistamista. Paista 175 asteessa n. 8 min, niin että keksit saavat vain hieman väriä. Vaikka mun keksit oli kylmiä uuniin mennessä, ei ne silti pysyneet kunnolla muodossaan uunissa. Tein siis varpaat uudestaan muotilla heti uunista tulon jälkeen.

En jaksanut alkaa tehdä kunnon pikeeriä, joten menin helpomman kautta. Tein pinkistä, mansikanmakuisesta tomusokerista ja vedestä paksun, pursotettavan seoksen. En muista tarkkoja määriä mutta tomusokeria taisi mennä noin puoli purkkia ja vettä vain pari lusikallista. Kannattaa siis aloittaa tosi pienestä vesimäärästä ja lisätä sokeria ja vettä aina pikku hiljaa. Pursotin kuorrutuksen 2 mm pyöreällä tyllalla. Sit vaan jääkaappiin kovettumaan. Ulkonäöstä ei tullut priimaa mutta maku oli kyllä tosi hyvä ihan ilman kuorrutustakin! :)



Natalie 2 kuukautta ❤

Natalie 2 kuukautta ❤







Meidän kulta täytti tiistaina jo 2 kuukautta. Ei kyllä yhtään tunnu että hän on jo kaksi kuukautta ollut meidän elämässä. Vastahan hän syntyi mutta tuntuu että hän on aina ollut täällä. Hänestä on tullut ihana, luonnettaan näyttävä tyttö. Kuvat on otettu touko- ja kesäkuun aikana. Vielä pitäis ottaa vähän hienommat 2-kuukautiskuvat.

Mitäs kaikkea se meidän Natalie osaakin jo...

❥ Kannattelee päätä melkein täysin itse.

❥ Hymyilee päivittäin. Jos poskista kutittaa niin alkaa hymyilyttää. 

❥ On löytänyt kätensä. Yksi päivä röyhtäyttäessä kuului maiskutusta, ja niin ne kädet oli löytänyt suuhun.

❥ Potkii hirveellä voimalla. Välillä heiluu kädet ja jalat sellasta vauhtia samaan aikaan että lähelle ei kannata mennä. :D

❥ Juttelee kaikenlaista. "Hää" ja "höö" on erittäin suosittuja sanoja ja uusia äännähdyksiä tulee jatkuvasti.

❥ Tunnistaa selvästi äidin äänen. Kun äiti alkaa juttelemaan, pienen pää kääntyy äitiä päin. Hän selvästi seuraa myös isin puuhia. Ihanaa 

❥ Ihmettelee maailmaa suurilla silmillä.

❥ Tekee hassuja ilmeitä. Ensin hymyillään ja sitten yhtäkkiä suu onkin ihan väärtepäin mutrulla. Voi höpönassu.

❥ Kasvaa hurjaa vauhtia täysimetyksellä. Tästä äiti on hyvin iloinen mutta oivoi kun mulla ei ole enää sitä vastasyntynyttä mini-ihmistä. Ne pienimmät vaatteet jää pieniksi ja niin vaan yhtäkkiä huomaan että isompaan kokoon on siirryttävä, nyyh. Vaikka onhan se yhtä ihanaa nähdä miten tyttö kasvaa ja oppii uutta!

❥ Tykkää hengailla sitterissä ja katsella punaista perhosta ja apinaa. Myös käsiä ja jalkoja jumpataan hurjaa vauhtia sitterissä.

❥ Tykkää myös loikoilla leikkimatolla ja katsella siellä roikkuvia leluja ja peiliä, erityisesti peilailu on mielenkiintoista.

❥ Ja mikä parasta, heti 2 kuukautta täytettyään on Natalie nukkunut jopa 7,5 h putkeen. Äiti kiittää ja kumartaa ja toivoo, että tämä rytmi jatkuisi pitkään!

Mitähän muuta, ei tässä varmaan ole puoliakaan. Niin paljon on opittu ja kasvettu enkä toisaalta malta odottaa millainen luonne sieltä paljastuu. Niin ihana ja rakas tytöntyllerö hän on. 

Löytyykö sieltä muita ihania pikkuisia tai vähän isompia, jotka kasvaa hurjaa vauhtia? :)