Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Hänen nimensä on...

Hänen nimensä on...



Me vietettiin eilen tyttäremme nimiäisiä kotonamme läheisten ihmisten kesken. Juhlat olivat onnistuneet ja ihan meidän näköiset. Oon niin kiitollinen että tyttäremme elämässä on ihania ja välittäviä ihmisiä. Annettiin tytölle kaksi etunimeä, mutta päätin julkaista täällä blogin puolella vain niistä ensimmäisen. Nimiäisistä kirjoittelen lisää myöhemmin.

Hänen nimensä on...




Natalie 


Keitä me ollaan?

Keitä me ollaan?


Ajattelin kirjottaa pienimuotoisen esittelyn meidän perheestä, sillä en ole sellaista sitten blogin alkuaikojen jälkeen tehnyt ja tänne on löytänyt mukavasti lisää ihmisiä. Aloitin bloggaamisen aikoinaan, koska halusin jonkun paikan jossa jakaa ottamiani kuvia. Niiden pohjalta sitten väsäsin postaukset ja näin päin se usein edelleen menee. Asuimme silloin pienessä 40 neliön omakotitalossa, joka muistutti enemmänkin vapaa-ajan mökkiä ja siitä blogin nimikin juurtuu. Nyt tohon on tullut noin 70 neliötä lisää mutta en keksi parempaakaan nimeä, joten jatketaan tällä.

Oon täällä aina välillä maininnut, että meiltä löytyy talosta kaksi kulttuuria, Suomi ja Hollanti. Avomiekkoseni tapasin Hollannissa yli 6 vuotta sitten ollessani siellä au pairina. En siis miehen luona (vaikka siellä vietinkin kaiken vapaa-ajan), vaan kolmilapsisessa perheessä. Siitä asti on pidetty yhtä eikä olla koskaan pidetty etäsuhdetta vaihtoehtona. Niinpä muutettiin puolen vuoden seurustelun jälkeen yhteen. Asuttiin yksi syksy Hollannissa ja sinä aikana hain Amk-paikkaa Suomesta, sain sen ja sitten muutettiin tänne.

Joku testas salaa vauvan unipesää, kröhöm väärä paikka!


Mies sai onneksi heti töitä täältä Suomesta, joten ei tarvinnut jäädä murehtimaan toimeentuloa ja tekemisen puutetta. Mä aloitin koulun ja koitettiin tottua Suomessa asumiseen. Oltiin asuttu muutama vuosi Suomessa ja mies oli aina välillä maininnut haluavansa oman koiran. Hänellä on perheessä ollut aina koira, joten se tuntui luontevalta hänelle. Mulla tai mun läheisillä ei ole koskaan ollut koiraa ja vähän emmin asiaa. Kuitenkin pikku hiljaa aloin lämpenemään ajatukselle ja lopulta iskikin kamala pentukuume. Päädyttiin beagleen, sillä oltiin nähty Hollannin kesäasunnon naapurissa söpö ja rauhallinen beagle. Rotu tuntui meille sopivalta ja sitähän se sitten olikin. Ihan meidän näköinen koira. 2014 keväällä saimmekin sellaisen pienenpienen lämpimän palleron, joka Lilyksi nimettiin, hakea kotiin. ♡ Voi sitä aikaa!

Samoihin aikoihin valmistuin Amkista ja aloitin työt yhdessä tilintarkastusfirmassa. Loppuvuodesta alettiin etsimään omistusasuntoa ja 2015 alkuvuodesta se löytyi pääkaupunkiseudun laidalta. Täältä saatiin se mitä haluttiin, tilava omakotitalo, iso ja avara tontti ja miehelle autotalli (kyllä, se oli tärkeä kriteeri!! :D). Ensin piti vaan tehdä aika mittava remppa. Talon yleiskunto oli hyvä mutta sisäpinnat vaati uudistamista. Koko kesä meni enemmän tai vähemmän remontoidessa ja syksyllä jatkettiin hommia vähän rauhallisemmalla tahdilla.


Elokuussa raskaustesti näytti plussaa ja alkoi elämämme jännittävin aika. Tuntui ihmeelliseltä, että jotain täysin meistä kahdesta veistettyä oli tulossa. Mietittiin, miltähän se "veistos" tulisi näyttämään. Aika meni nopeesti, ja vielä ennen vauvan syntymää mies teki kodinhoitohuoneen remontin, joka tuli kyllä tarpeeseen. Huhtikuun 7. päivä syntyi tämä maailman kaunein prinsessa, joka teki meistä pienen perheen. Nyt on kulunut 7 viikkoa tytön syntymästä ja edelleen ihmetellään, että ollaan saatu kaunis pieni ihminen aikaiseksi. Se on vaan jotain käsittämätöntä. Rakkaus tytärtämme kohtaan kasvaa päivä päivältä. Tällä hetkellä en voisi olla onnellisempi meidän pienestä perheestä.


Huomenna juhlitaan tyttäremme syntymää ja julkistetaan nimi tytön nimiäisjuhlissa. Palailen juhlien jälkeen. :)

PS. Anteeksi osittain siirappinen teksti, ei täälläkään elämä ole mitään ruusuilla tanssimista. Nyt kaikki on vaan just hyvin. ♡



Kun vauva nukkuu...

Kun vauva nukkuu...


Saatat ehtiä...

Istua terassilla lämpimässä ilta-auringossa...

Juoda vähän raikasta sidukkaa...

Lakata kynnet taas muutaman viikon tauon jälkeen...

Ihastella kauniita kukkia...

Ja vaan olla. Väsymys painaa mutta tällasina hetkinä sen unohtaa, gotta love summer ja näistä hetkistä pitää nauttia! Liekö väsymykseen syy eiliset isän veljen vaimon huikeen hauskat vuosikymmensynttäripippalot. Mitään en ottanut mutta ihan kun se kokis ois aiheuttanut krapulan. Vai oisko se syy tähän olotilaan kuitenkin vauva? ♡

Pakko jaksaa vielä Suomen peli. Pirteää maanantaita odotellessa!


Kutsukortit nimiäisiin

Kutsukortit nimiäisiin






Nyt kun kaikki kutsutut on varmasti saaneet kutsun, voin tännekin paljastaa miltä meidän nimiäiskutsut näytti. Kannessa on mun ottama kuva tytöstä nukkumassa unipesässä. Äitini muokkasi kuvasta seepian ja teki sen korttiin sopivaksi sekä printtasi kortit töissä. Kanteen hankin valmiita kutsu-tarroja. Sisälle etsin söpön runon, joka nyt ei nimenantoon varsinaisesti mitenkään liity. Toiselle puolelle liimasin kultaista koristepaperia ja päälle valkoisen paperin, jossa oli kutsuteksti.

Meillä on nimiäiset viikon päästä ja suunnitelmat, koristelut ja tarjottavat on aika lailla mietitty valmiiksi. Kerrankin oon jossain ollut ajoissa liikenteessä. Vaikka oonkin varma että ens viikolla tulee kiire ja perjantaina ja lauantaina oon hiki hatussa. Juhlat pidetään meillä kotona ja niistä tulee hyvin vapaamuotoiset ja rennot. Kahvia, kakkua ja pieni ohjelmanumero nimen paljastamista varten. Pitää muistaa ottaa kuvia paljon muistoksi, voisinkin tehdä jonkun "kuvauspisteen", jotta saataisiin hyvät kuvat vieraista ja vauvasta.

Vieraita tulee vaan mun läheisimmät sukulaiset ja pari ystävää mukaan lukien lapsen tulevat kummit. Miehen puolen sukulaisia Hollannista ei tule juhliin. Toki oltaisiin sieltäkin vieraita kutsuttu, mutta mies koki sen tarpeettomaksi. Siellä nimiäiset ja ristiäiset on ihan vieraita juhlia ja nimi kerrotaan aina lapsen syntyessä, mikä taitaa olla monessa muussakin maassa tapana. Ollaankin saatu sieltäpäin kyselyitä lapsen nimeen liittyen ja he ihmettelevät, miksi tällaiset juhlat pidetään. Musta on ihanaa, että vaikka tyttö ei itse tajua juhlista mitään, voi hän isona katsoa kuvia juhlista. Samallahan tässä juhlitaan vauvan syntymää ja sitä, että vauva on terveenä saatu maailmaan. :)

Mun mielestä kutsukorteista tuli ihanat ja meidännäköiset. Mikä on kauniimpaa kuin nukkuva vauva. ♡ Seepia tai mustavalkokuva sopii mielestäni parhaiten tällaiseen kutsuun. Mitäs tykkäätte ja millaisia kortteja teillä on ollut vai lähteekö kutsut nykyään sähköpostin/somen kautta?


Vauvanhoitopiste ja hyödylliset hoitotarvikkeet

Vauvanhoitopiste ja hyödylliset hoitotarvikkeet



Mä pähkäilin raskausaikana, laittaisinko vaipanvaihto- ja vauvanhoitopisteen vauvanhuoneeseen vai kodinhoitohuoneeseen. Ennen kun päätettiin tehdä kodinhoitohuoneen remontti, olin laittamassa hoitopistettä vauvanhuoneeseen. Onneksi tehtiin remontti ja sen myötä vesipiste kodariin, sillä se on ihan ehdoton mun mielestä. Nyt meillä on lavuaarin vieressä hoitoalusta ja kaikki vauvanhoitotarvikkeet käden ulottuvilla. Jos oltaisi laitettu hoitopiste vauvanhuoneeseen, olisi aina pitänyt siirtyä vessaan pesulle pyyhkeineen kun siihen on tarvis. Suosittelen laittamaan hoitopisteen altaan lähelle jos vaan se on mahdollista.



Kaikki purnukat, vaipat, rasvat yms. löytyvät kahdesta pöydällä olevasta korista. Hoitoalustan vieressä on aina yksi harso ja pieniä Ikean pyyhkeitä. Mä pähkäilin raskausaikana, mitä kaikkia hoitotarvikkeita sitä tuleekaan tarvitsemaan. Meille tärkeimmät tarvikkeet, jotka ovat melkeinpä jokapäiväisessä käytössä on olleet:

-Vaipat: No tietysti, ja niitähän menee jumalattomasti. Nämä on hyvä olla käden ulottuvilla lähellä vauvaa.

-Kosteuspyyhkeet: Näitä menee joka päivä milloin mihinkin puhdistamiseen.

-Pumpulipuikot: Meiltä löytyy Ainun normaaleja sekä vauvoille tarkoitettuja pumpulipuikkoja, joista pitäisi lähteä vähemmän "nukkaa" kuin normaaleista ja täten sopivat paremmin vauvanhoitoon. Puikkoja tarvittiin paljon aluksi napatyngän puhdistamiseen. Nykyään puikkoja menee jonkin verran, olen esim. hellästi puhdistanut vauvan nenää mikäli sieltä on ollut räkää tuloillaan.

-Vanulaput: Nämä on myös Ainun ja näitä meillä menee paljon joka päivä. Puhdistan vauvan aina aamuisin kostutetuilla vanulapuilla; taipeet, niska yms. puhdistuvat helposti näillä. Jossain vaiheessa toinen silmä myös rähmi paljon (vauvoilla usein ahtaat kyynelkanavat aluksi), jolloin puhdistimme sen vanulapuilla.

-Hoitovoide/perusvoide: Tätä ollaan käytetty mikäli iho on selvästi kuiva. Iho on vauvalla pysynyt hyvänä ja osittain siihen auttaa varmaan kylpyveteen lisätty öljy.

-Sinkkivoide & talkki: Näitä ollaan käytetty vaippa-alueelle, mikäli se on punoittanut.

-Keittosuolatipat: Nämä oli ja on edelleen melkein jokapäiväisessä käytössä. Vauvoilla on syntyessään usein ahtaat tiehyet nenässä ja maitoa/räkää tulee helposti ylös ja nenä voi jopa mennä tukkoon. Suolatipat auttaa nenän avautumisessa.

Lisäksi koreista löytyy esim. liivinsuojia, kynsisakset, kuumemittari ja muita purnukoita sekä hammas- ja hiusharjaa, joita ei vielä tarvita.



Kodinhoitohuoneen kaapista löytyy ihan perus roskis vaipoille, vauvanpyyhkeet, harsot, lisää vaippoja ja muita tarvikkeita. Ikean pikkupyyhkeet on just sopivia vauvan kuivaamiseen. Kylpyä varten tietysti on iso kylpypyyhe. Harsoja menee paljon ja niitä löytyykin talon joka kolkasta. Silti just sillon kun sellaista pikaisesti tarviin, en löydä yhtäkään! Meillä on Ikean, Name It:n ja äitiyspakkauksen harsoja ja muutama ihana värikäs harso on ostettu Hollannista.


Vauvanvaatteet löytyy vauvanhuoneen vaatekaapista. Vaikka kodinhoitohuoneessa hoituu yleensä vaatteidenvaihto, tää on toiminut meillä hyvin, sillä meidän koti on yhdessä tasossa joten huoneesta voi aina pikasesti hakea tarvitsemansa. Yleensä laitan illalla seuraavan päivän vaatteet kodariin valmiiksi, jottei tarvii aamulla miettiä vaatteita (joo vaatteiden valitsemiseen voi joskus kulua yllättävän paljon aikaa).

Apua tulipa tästä pitkä. Huomatkaa ikkunassa roikkuva maski, jota mies käyttää kun vaipasta löytyy jotain haisevaa. :D That`s about it, ollaan oltu tosi tyytyväisiä näihin ratkaisuihin. :)



Viime päivinä

Viime päivinä

Meillä on ollut aika haipakkaa viime päivät. Ollaan saatu vieraita Hollannista ja vietetty heidän kanssa illat. Päivät kuluu hurjaa vauhtia. Yleensä torkutaan 9-10 asti, syödään ja lähdetään tunnin lenkille. Alkuviikosta neiti ei tykännyt jäädä lenkin jälkeen ulos nukkumaan ja luulen että helle vaikutti siihen. Nyt eilen ja tänään kun ilmat on vähän viilenneet niin tyttö tykkää taas jatkaa unia pihalla. Äitikin sai vihdoin viimeisteltyä nimiäiskutsut ja istua rauhassa terassilla. Kun vauva on hereillä saan aina tehtyä kaikki asiat puolitiehen tai en aina edes sinnekään asti. Joskus suhaan ympäri taloa ja huomaan miten joku sukka jäi puolitiehen pyykkikorista, jotain mitä äsken ajattelin tekeväni unohtui jo ja teen jotain aivan muuta. Taitaa kuulua asiaan, heh. Nyt mietin aina vaunulenkin jälkeen järjestyksen, jossa asiat teen, jotta saan jotain aikaseksi. Oma syöminen on ihan prioriteetti koska muuten mamazilla herää henkiin. Sit eläimille ruokaa ja siivousta jos jää aikaa. Tai esim. auringonottoa terdellä tai blogin kirjottamista. Jos väsyttää otan suosiolla itekin päikkärit.


Noiden keksien syöminen vauvan synnyttyä on kuulemma perinne Hollannissa. Vaaleanpunaiset pallot on anista ja tyttövauvalle on pinkkejä ja poikavauvalle vaaleansinisiä. Saatiin Hollannista myös kasa lahjoja; vaatteita tytölle, miffy-soittorasia, -yövalo ja -pehmolelu, karkkia ja kaikenlaista kivaa.

Sain kun sainkin tänään nimiäiskutsukortit postiin. Tuossa pieni sneak kutsusta, enempää en nyt paljasta kun kutsut on vasta matkalla vastaanottajilleen.




Nappasin meidän tytsystä 1 kk kuvat. Söpöt vaatteet päälle ja panta päähän niin hyvä tulee ihan kotonakin kuvatessa. Onpa nopeesti mennyt kuukausi, tuntuu että vauva just syntyi. Missä se vastasyntynyt pieni on. Nyt vauva tarkkailee jo paljon ympäristöään, viihtyy sitterissä ja seuraa siinä olevia härpäkkeitä ja varsinkin punaista perhosta, tekee joka päivä uusia hassuja äännähdyksiä, katsoo ihmeissään suoraan silmiin ja pari pientä hymyäkin on saatu.




Meidän pihan tulppaanit ilmestyi yhtäkkiä pari päivää sitten. Omenapuidenkin kukat on jo tuloillaan. Lily on viettänyt kaikki aurinkoiset päivät pihalla heti aamusta alkaen nukkuen tuolilla auringossa tai varjossa. Ai että koiranelämä on rankkaa!




Kilisteltiin mun ja miehen vanhempien kanssa vauvan syntymän johdosta ja syötiin varsin suomalaiseen tapaan lihaa, kalaa, muikkuja ja leipäjuustoa lakkahillolla. Narskuva leipäjuusto oli hollantilaisille juuston ystäville outo koostumukseltaan, mutta näytti se uppoavan.




Vähän söpistelyä ja peiliselfietä vauvan kanssa. Harvemmin oon ite kameran edessä, kamera taitaa täyttyä tällä hetkellä pääosin vauvasta. On hän niin söpö pieni, maailman ihanin ja kaunein tietysti äidin mielestä. 



Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Ennen synnytystä mietin, haluanko täällä blogissa kertoa synnytyksen kulusta mitään. Koen sen kuitenkin aika henkilökohtaiseksi asiaksi. Kuitenkin mulla jäi synnytyksestä yllättävän hyvä kokemus ja fiilis, joten päätin jakaa sen ainakin pääosin teille. Itsekin tuli raskausaikana luettua synnytyskertomuksia ja niistä oli todellakin hyötyä, joten toivottavasti joku saa tästä jotain irti.

Mun synnytys käynnistyi sillä, kun lääkäri sanoi Jorvissa, että aletaan käynnistämään synnytystä tänään, eli keskiviikkona 6.4. klo 15. Syynä oli jo parin viikon ajan päätä nostanut pre-eklampsia eli raskausmyrkytys ja erityisesti proteiinin määrän nousu virtsassa. Tänä päivänä elettiin raskausviikkoja 38+6. Olin jo parin viikon ajan käynyt Jorvissa seurannassa myrkytyksen takia. Se kun voi yhtäkkiä mennä pahemmaksi ja ainoa hoitokeino sille on synnytys. Itse en missään vaiheessa ollut kovin huolissani tilanteesta, koska luotin siihen että kätilöt ja lääkärit tietävät mitä tekevät ja olen hyvässä hoidossa. Myös oloni oli hyvä vaikka verenpaineet huiteli välillä taivaassa.



Lääkäri koetti ensin laittaa ballongia avaamaan ja kypsentämään kohdunsuun tilannetta. Sitä ei kuitenkaan voitu laittaa epäkypsän tilanteen takia joten sainkin lääkettä (cytotec), jonka pitäisi aiheuttaa supistuksia. Olin kuullut muualta, ja lääkärikin sanoi, että aina lääke ei ala vaikuttamaan toivotulla tavalla tai jopa ollenkaan. Täten varauduin siis siihen, että saattaa kestää päivä tai päiviä ennen kuin synnytys edes lähtee käyntiin. No mites sitten kävikään..

Makoilin sängyllä ja aloin nopeasti lääkkeen laiton jälkeen tuntemaan menkkamaista jomotusta alaselässä. Aloin ompelemaan vauvan mobiiliin sydäntä. Jep, mulla oli ompeluvälineet mukana koska tiesin että joudun kuitenkin odottelemaan Jorvissa. Siinä sitte kävelin ympäri huonetta, ompelin ja odotin miehen tuloa. Nopeasti huomasin että supistukset vaan voimistuu. Menin tv-huoneeseen katsomaan Master chefiä mutta eihän siitä mitään tullut ja pian jo kärvistelin supistuksen aikana ja nojailin tuoliin. Kun mies vihdoin saapui, alkoi hän mun kuumapussin pitelijäksi ja veden juottajaksi. Välillä kun synnyttävä mamma ei saanut vettä sillä sekunnilla kun halusi, eli mies oli liian hidas, sai mies vihasen tiuskasun! :D

Sinnittelin lepohuoneessa noin iltayhdeksään asti, siihen pisteeseen kun en enää selvinnyt pelkällä kuumapussilla ja tens-laitteella. Tällöin olinkin jo 6-7 cm auki ja alettiin siirtyä synnytyssaliin. Siellä menin naimisiin ilokaasun kanssa ja sen takia nauraa hörötin supistusten välissä ja mies nauraa hörötti pöpperössä olevalle mammalle! Pitihän siihenkin tilanteeseen jotain iloa saada. Mua alettiin valmistella epiduraalia varten ja se oli kyllä yks taivaanlahja silloin. Tässä vaiheessa otettiin miehen kanssa kuvia meistä ja tekstailin äidin kanssa. Olo oli suht normaali kunnes supistukset alkoi tuntua yhä kovempana paineen tunteena. Nyt piti saada vauvan pää laskeutumaan ihan alas asti joten kun supistus ja paine tuli, piti mun antaa sen tulla eikä pidätellä.

Joskus ennen puolta yötä epiduraalia lisättiin ja alettiin harjoitella ponnistamista. Klo 00.42 tyttö humpsahti sängylle ja katsoin häntä suu auki. Synnytyksen kestoksi merkattiin 5h 42 min ja varsinainen ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia.


Edelleen ihmettelen, mistä ihmeestä kaikki se voima ja sisu tuli kun kärvistelin supistuksista. Supistuksen aikana keskityin vaan ja ainoastaan hengittämiseen. Jos keskittyminen herpaantui, kipu oli pahempaa. Mua ärsytti jos joku puhui mulle supistuksen aikana ja taisinkin joskus tiuskasta miehelle että oo hiljaa. :D

Mulle synnytys oli oikeesti hyvä kokemus. Mä lähdin alunperinkin sillä asenteella, että menee miten menee, mutta pelkäämään en ala etukäteen. Mun kätilö oli aivan mahtava, erittäin kokenut ja symppis, joka auttoi mua jaksamaan. Ei voi muuta kuin arvostaa tuota ammattia, tekevät niin tärkeää työtä ja useimmiten suoraan sydämestä.

Mun vinkit synnyttäjälle:

-Älä pelkää tai ajattele synnytyksestä negatiivisesti. Ota kuitenkin etukäteen selvää synnytykseen liittyvistä asioista. Lue esim. synnytyskertomuksia blogeista, tsekkaa muutama hengitysharjoitus supistuksia varten ja ota selvää erilaisista kivunlievitystavoista.

-Älä myöskään stressaa jos synnytyksesi käynnistetään. Muakin mietitytti etukäteen kuinka rankka kokemus käynnistys tulisi olemaan ja toivoin että vauva olisi päättänyt itse tulla ulos ennen sitä. Synnytys menee joka tapauksessa miten menee joten koita olla miettimättä liikaa.

-Valista miestäsi/tukihenkilöäsi synnytyksestä. Luulisin että miehiä ei paljon kiinnosta googletella synnytykseen liittyviä asioita (ainakaan meillä!), joten mä yritin kertoa miehelle kaikkea synnytyksestä. Ehkä näin mieskin oli valmiimpi eikä itse tilanteessa ollut niin hukassa.

-Kun kipeitä supistuksia tulee ja synnytys on käynnissä, pysy ihan oikeesti rauhallisena. Keskity supistuksen aikana täysin hengittämiseen ja ajattele, että enää muutama syvä hengitys lisää niin supistus on jo ohi. Anna kivun tulla äläkä pidättele mitään, keho auttaa sua etenemään. Etsi hyvä asento ja kokeile myös vaihtaa asentoa jottei paikat puudu. Lepää supistusten välissä jos se tuntuu hyvältä ja juo paljon vettä.

Nää vinkit perustuu täysin mun omaan kokemukseen ja nämä helpotti mun oloa ja koin nämä hyväksi. Jokaisen synnytys on erilainen ja jollekin sopii tietty tapa ja toisille toinen. Go with the flow niin hyvä tulee. Mulle jäi synnytyksestä hyvä muisto. :)