Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Päheet retrovaatteet

Päheet retrovaatteet














Nää vanhat vaatteet on niin mageita. Tutkittiin alkuraskaudessa äidin kanssa hänen äitiyspakkauslaatikossa säästössä olleet mun ja veljeni vanhat vauvanvaatteet. Otin sieltä silloin muutamat mukaan, ja eilen kurkattiin boksiin taas. Otin söpöimmät ja cooleimmat vaatteet meidän vauvalle käyttöön. Musta on ihana ajatus, että oon itse käyttänyt noita vaatteita joskus ja kohta oma vauvani saa ne päällensä. Kiva ottaa vauvasta kuvat muistoksi nämä vaatteet päällä ja verrata vanhoihin kuviin, jos sellaisia löytyy. Osa näistä on aika kulahtaneita mutta osa taas vieläkin pehmeitä ja hyväkuntoisia kunhan ne ensin pesee.

Oon ihastunut tuohon siniseen pehmeään haalariin. Se tullaan näkemään vauvan päällä varmaan ensi syksynä, kun on sen verran isoa kokoa. Toi pitsireunuskin sopii niin nykyajan trendeihin. Vielä muutama vuosi sitten olisin varmaan inhonnut tuota pitsiä. Vaikka meille on luvattu tyttöä, haluun pukea hänen päälle tuon autobodyn. Se on aikoinaan ostettu muuten Kappahlista, ja edelleen hyvin pehmeä ja väritkin on hyvät. Mun veli on sitä vauvana käyttänyt, mutta mä en jaksa olla niin tarkka siitä että tytöllä pitäisi aina olla sitä pinkkiä ja tyttömäistä. Tollasen pinkin hupparin voisin itekin ottaa käyttöön, niin siisti! Ja tossa pipossa on jotain krokotiilejä!

Huomaatteko muuten, miten leveetä mallia on tuolloin ollut? Esim. nuo pinkin hupparin hihat ja toi autobody, mahtuu kyllä kaikenkokoiselle vauvalle. ;)

Onko joku muu tehnyt löytöjä omien vanhempien kaapeista? Vaikka en itse varmaan ostaisi tällaisia vaatteita jos esim. kirpparilla näkisin, niin on nää vaan niin ihania, etenkin tunnearvoltaan. Nää jää varmasti edelleen käytön jälkeen säästöön. Aion itsekin säästää oman äitiyspakkauslaatikon, ja pakata sinne kaikista kivoimmat vauvanvaatteet talteen. Jos mustakin tulis joskus mummi ja voisin antaa vaatteet seuraavalle sukupolvelle. 



Äitiysloma

Äitiysloma










Nyt se vihdoin alkoi, äitiysloma! Aikamoinen helpotuksen fiilis. Silti varmaan ensi viikolla ihmettelen, että millos tää loma nyt loppuukaan, oliko tää talviloma vai mikä. :D On outoa, ettei työkavereita nyt näekään joka päivä eikä pääse heidän kanssaan juoruamaan. Oon kyllä niin kiitollinen lahjoista mitä minä ja vauva saatiin mun työkavereilta, ihanaa kun ihmiset muistaa. Vauva sai puuhamaton ja huppupyyhkeen ja äiti Lushilta paketin. :)

Tää päivä sujahti nopeasti eikä ainakaan tekemisen puutetta ollut. Aamu vietettiin Lilyn kanssa sohvalla möllöttäen kaikessa rauhassa. Sit käytiin lenkillä ja mä lähdin pulikoimaan. Oli ihana uida omalla radalla yksin, kun ihmisiä oli kylpylässä vain muutama. Musiikki soi ja aurinkokin välillä pilkahteli. Täytyy sanoa, että muhun iski aika onnellinen olo. Uiminenkin on niin helppoa näin raskaana ollessa. Olo on niin kevyt ja eteenpäin pääsee paljon vaivattomammin kuin kävellen, kun mihinkään ei sattunut. Toivon, että pystyn nyt paljon uimaan tässä loppuraskauden aikana.

Uimisen jälkeen väsäsinkin ruokaa ja kakkua sen verran kauan, että nyt oonkin ollut aika poikki loppuillan. Jalkapohjat väsyy niin nopeasti seistessä, että lopulta koitan saada itseäni täällä laahustamalla eteenpäin. Meillä oli tänään vuosipäivä ja sen takia leivoin miehen lempparisuklaakakkua, jota se aina multa kinuu. Nyt oli sit hyvä syy leipoa ja yllättää ja olihan se taas ihan mielettömän hyvää. Aattelin pistää reseptiä myöhemmin, niin suklaahirmut voi kokeilla tätä herkkua. Tein myös pienet alkupalat, ruisnappeja katkaraputäytteellä. Välillä on kiva syödä vähän pidemmän kaavan mukaan vaikka kahdestaan kotona syötäisiinkin.

Hah, Lily on ihan hassunnäkönen noissa kuvissa. Ihan kun se olis tosi surullinen jostain. Tais odottaa lenkille lähtöä mutta mamma vaan otti kuvia. Törkeetä. Ens viikolla onkin neuvolaa, silmälääkäriä ja kampaajaa suunniteltuna. Jos vointi pysyy yhtä hyvänä mitä tähän mennessä, enpä usko että tuun tylsistymään tässä mammalomalla ennen vauvan syntymää. Jo täällä kotona riittää tarpeeksi tekemistä täyttämään mun päivät.

Tää oli nyt tällanen sillisalaattipostaus, jonka kirjottamisessa muuten kesti ihan liian kauan. Mun selkä on jotenki nyt illalla ihan juntturassa ja vaihdan asentoa 5 min välein. Mies naureskelee kun väännän itteni johonki ihmeellisiin asentoihin ja ähkin ja puhkun kun ei löydy mitään hyvää asentoa. Toivottavasti saan sentään nukuttua! Voiski tästä painua pehkuihin...

Ainiin, eilen alkoi jo 34. raskausviikko, 7 weeks to go!



Mitä haluan lapseni oppivan?

Mitä haluan lapseni oppivan?



Nyt raskausaikana on tullut mietittyä paljon tulevaisuutta ja sitä millaista meidän elämä tulee olemaan ja millainen elämä halutaan lapsellemme antaa. Kun oon kohdannut tai kuullut epäoikeudenmukaista tai muuten mielestäni huonoa käytöstä, oon miettinyt, miten en halua lapseni oppivan sellaista. Kaikkeen vanhemmat eivät tietenkään voi vaikuttaa tai puuttua lapsen kasvatuksessa ja elämässä. Mielestäni lapsen pitää myös oppia itse, oppia virheiden kautta, jotta oma persoona kehittyy. Ei niin, että me vanhemmat aina päätetään kaikesta ja meidän mielipiteet ja toimintatavat ovat aina ne ainoat oikeat.


Vaikka vauva tuntuu aluksi olevan vain viaton pieni, joka ei vielä ymmärrä elämästä mitään, alkaa kasvatus tietyllä tapaa jo heti vauvan synnyttyä. Puhuttiin tästä perhevalmennuksessa parin muun tulevan vanhemman kanssa ja mulla keskustelu ainakin herätti ajatuksia ja ahaa-elämyksiä. On niin yllättävää, miten pienikin vauva aistii ympärillä olevan elämän äänten, äänenpainon, liikkeiden, eleiden, ilmeiden, katseen ja varsinkin kosketuksen avulla. Vauva oppii, millä tavalla äiti ja isi häntä kohtelee ja millä tavalla taas vaikka isovanhemmat ja muut häntä kohtelee. Hän oppii tunnistamaan ihmisen esim. äänen tai äänensävyn perusteella. Siksi pidänkin tärkeänä, että me vanhempina teemme kaikkemme, että vauva saa heti alusta asti meistä hyvää mallia sekä pitää meitä turvallisina ja miellyttävinä. Vaikeina aikoina takapakkia tulee satavarmasti meidänkin parisuhteessa ja elämässä, mutta pääasia olisi, että osaamme korjata tilanteen mahdollisimman nopeasti, jotta vauvakaan ei siitä kärsisi.
Itselleni tulee mieleen muutamia tärkeitä asioita ja arvoja, joita haluan lapselleni opettaa. Suurin osa näistä perustuu siihen, mitä olen itse oppinut elämässäni arvostamaan. Osaa näistä ajatuksista ja arvoista olen huomannut lähipiirissäni tai jossain muualla, ja haluan yrittää näitä elämässäni arvostaa ja opettaa niitä tietysti myös jälkikasvulle.

1. Tasa-arvoisuus

Tässä nykyään niin julmassa maailmassa, mutta myös erittäin kansainvälisessä maailmassa tasa-arvoisuus nostaa mun mielestä yhä enemmän päätään ja tärkeyttään. Mun mielestä Suomi tulee tässä aika reippaasti perässä (niin kun kaikessa :D) verrattuna moniin muihin paljon kansainvälisempiin maihin. Haluan opettaa lapselleni, että kaikki ovat tasa-arvoisia ulkonäöstä, sukupuolesta, kansallisuudesta, uskonnollisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Onhan meidänkin lapsi puoliksi suomalainen ja puoliksi hollantilainen. Ketään ei pitäisi näiden seikkojen takia kategorisoida tai syrjiä. Mulla on yksi tuttu, joka on aina suosinut selvästi poikia, ja joka ärsyttävästi pilke silmäkulmassa on mulle ennen raskautta ja raskauden aikana kommentoinut, kuinka toivoo poikalasta. Mulla vaan alkaa korvista nousta savu tällasista kommenteista. Aina oon vaan kommentoinut, että ei kun terve lapsi on kaikista tärkeintä. Annan tän kuitenkin anteeksi, kun tiedän ettei kyseistä henkilöä aina kannata niin vakavasti ottaa.

2. Kiitos ja ole hyvä

Voin myöntää, että itse tulee sanottua kiitos aivan liian harvoin. Välillä sitten havahdun, miten kiitollinen olenkaan siitä mitä itsellä on. Itse tilanteessa en välttämättä ole osannut olla kiitollinen asiasta tai näyttää sitä kunnolla, vaan tajuan vasta myöhemmin kuinka hyvä juttu se olikaan. Ole hyvän opetteleminen on myös aika hyvä ja vaatimattomalle suomalaiselle vaikea juttu. Useinhan me vähätellään sitä, mitä ollaan toisen eteen tehty sanomalla vaan jotain "ei tää nyt ollu mitään". Ja vähätellään myös jos joku toinen kehuu sinua tai jotain mitä olet saanut aikaan. Lapselle näiden kohteliaisuuksien opettaminen on tärkeää, jotta niistä tulee automaattinen tapa hänen elämässä.

3. Toisten kunnioittaminen

Tää liittyy osaltaan tuohon tasa-arvoisuuteen. Ajattelin kuitenkin siltä kantilta, että on tärkeää kunnioittaa niin itse henkilöä kuin hänen omia mielipiteitä. Aivan liian usein tyrmätään toisten mielipiteet, eikä anneta niille tilaa tai kuunnella niitä. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, joiden mielestä ainoastaan omat mielipiteet on oikeita ja tärkeitä, eivätkä tällaiset ihmiset osaa oikein kuunnella tai ottaa muiden mielipiteitä huomioon. Ei tarvitse olla samaa mieltä, ei todellakaan, mutta pitäisi osata kuunnella muita ja sitten ilmaista oma mielipide. Enpä oo tässä itekään mikään pulmunen, mutta yritän parhaani.

4. Rakkauden ja välittämisen osoittaminen

Tämäkin tuntuu olevan suomalaiselle usein vaikeaa. Tai ainakin kun peilaan Hollantiin. Hollannissa annetaan aina tavatessa ja lähtiessä 3 pusua poskelle tyyliin kaikille huoneessa oleville ja jopa niille tuntemattomille. Koska oon suomalainen enkä ole tottunut muiden pusutteluun, antaisin mieluummin vaikka halin tai vaan kättelisin. Tää läheisyys näkyy muutenkin Hollannissa, esim. vanhempien ja lasten välillä myöhemmälläkin iällä. Vielä aikuisenakin annetaan pusut tai halit kun lähdetään esim. ruuan jälkeen tapaamaan kavereita. Niin ja illallinenhan syödään aina perheen kanssa yhdessä. Illan muut menot toteutetaan sitä ennen tai jälkeen. Näitä asioita en voi tietty yleistää, mutta tää perustuu siihen mitä mä olen siellä nähnyt ja mitä ihaillen katson. Mutta maassa maan ja perheessä perheen tavalla, jokainen näyttää välittämisen eri tavalla.

5. Positiivinen asenne

Eihän tätäkään voi aina noudattaa, niin kuin ei mitään. Mutta jos vaan pystyy näkemään asiat positiivisesti, tai kääntämään negatiiviset asiat jollain tavalla positiivisiksi, niin hyvin menee. Hmm, mä vähän veikkaan että tää on naisille paaaljon vaikeampaa kuin miehille. Jos olen kunnolla ärsyyntynyt, niin ei siitä ihan heti pääse eroon eikä siitä (tai mistään sillä hetkellä!) keksi yhtään mitään positiivista. Miehet taas usein ovat sekunnin ärsyyntyneitä ja sitten jo rauhottuvat. Ainakin meillä on usein näin. :D Mitenhän tän sitten opettaisi lapselle? Ensinnäkin omalla esimerkillä. Jos on vihainen niin siitä pitäisi päästä nopeasti yli tai joskus piilottaa se. Varmaan lapsen harmistumisen tai vihaisuuden voisi yrittää kääntää positiiviseksi alkamalla puhumaan jostain lapselle mukavasta asiasta.

Tässä oli nyt pari ajatusta ja arvoa, jotka mulla tuli mieleen. Näitähän olisi varmaan miljoona lisää, jos alkaa oikein miettimään. Tää kuulostaa nyt ehkä vähän siltä, että tuun olemaan tarkka natsimutsi, jonka sääntöjen mukaan pitää lapsi kasvattaa, mutta ei, aika rennolla meiningillä tähän hommaan lähdetään. Ollaan miehenkin kanssa puhuttu, että maalaisjärjellä pääsee kasvatuksessakin aika pitkälle. Onhan meistäkin ihan kunnollisia kansalaisia tullut, joten miksei meidänkin lapsesta. Joka tapauksessa, koitetaan pitää mielessä se, että lapsi katsoo meistä mallia ja ihailee meitä, joten meidänkin pitää muistaa käyttäytyä sen mukaan. Niin kuin tuossa yllä olevassa quotessa sanotaan. 

Mitä ajatuksia tämä herätti, mitkä arvot teillä tulee ekana mieleen? 




Kaikki kuvat lainattu Pinterestistäni täältähttps://fi.pinterest.com/neamartikainen/quotes/.



Ihanat rauhalliset aamut

Ihanat rauhalliset aamut











Gotta love lazy mornings. En ole koskaan ollut aamuihminen, joten rakastan viikonloppuja ja vapaapäiviä, kun saan ottaa ihan rauhassa. Yleensä vetäsen smoothien ja kahvin samalla kun meikkaan ja harrastan aikamoista multitaskingia aamupöperössä. Nyt loppuraskauden aikana on pitänyt entistä enemmän pitää huolta, että juna-asemalle kävelemiseen jää tarpeeksi aikaa. Juosta mä en nimittäin missään nimessä halua, mieluummin sitten luovutan ja käännyn takaisin kotiin. Hyvin on kuitenkin tähän asti mennyt ja aina olen töihin asti päässyt.

Vapaapäivinä ja viikonloppuisin syön yleensä aamuisin puuroa tai jotain leipää. Eilen päätinkin tehdä pitkästä aikaa sämpylöitä siskonmakkarasopan seuraksi, ja sainpa niitä vielä tänä aamuna herkutella. Nappasin pari kuvaa myös meidän keittiöstä sekä noista piristävistä punasista tulppaaneista. Paitsi että tuo tulppaaninippu oli huono, kaikki tulppaanit oli tähän iltaan mennessä lässähtäneet ja melkein katkenneet. Eivätkä ne edes auenneet samanlailla kuin nuo viime viikon vaaleanpunaiset, joista kuva yllä. Muuten, keittiöstä mun pitäisikin ottaa kunnolliset kuvat ja esitellä se. Vaan en oikein raaski koska meillä on vielä pari juttua kesken (ainahan jotain on kesken?). Ikkuna odottaa verhoja ja mikro siirtyy eri paikkaan, sillä nyt se kököttää isona möhkäleenä tuossa kahvinkeittimen oikealla puolella.

Sämpylät

1 ps kuivahiivaa
1/2 l vettä
3 dl kaurahiutaleita
2 rkl hunajaa
1 tl suolaa
7 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
1/2 dl öljyä

Ensin kuivahiiva ja kaurahiutaleet sekaisin. Lisää sekaan kädenlämpöistä pikkasen läpimämpi vesi, hunaja ja suola. Lisää jauhot vähitellen. Anna kohota noin 30 min lämpimässä paikassa. Pyörittele sitten sämpylät leivinpaperin päälle uunipellille, kohota vielä n. 10 min ja paista 225 asteessa n. 10-14 minuuttia.

Tästä annoksesta tuli uunipellillinen suht isoja sämpylöitä. Mä paistoin näitä 14 minuuttia meidän uunissa, sillä näistä tuli tosiaan aika isoja koska halusin mahduttaa ne yhdelle uunipellille. Ainoa asia mikä inhottaa sämpylöiden leipomisessa on se tahmainen taikina kun kohonnutta taikinaa alkaa työstämään. Ja se kun jää joka paikkaan kiinni. Mutta its worth it ja mikään kaupan leipä ei voita tuoreita omia sämpylöitä!

Nyt unten maille jotta jaksaa työkoneen vielä huomenna avata. Ja niin, täytyy nyt kai näistä rauhallisista ja oman aikataulun mukaisista aamuista nauttia, koska parin kuukauden päästä aamu alkaakin kun neiti niin päättää. Tänään rv 32+0 ja nyt hyvää yötä! :)



Vauvan kotiutumisvaatteet

Vauvan kotiutumisvaatteet

Taas on yhtäkkiä vierähtänyt monta päivää, ennen kuin sain kuvat laitettua koneelle ja avattua Bloggerin. Viikonloppuna en ollut paljon kotona ja eilisilta meni koomassa sohvalla huonosti nukutun yön jälkeen. Lauantaina käytiin syömässä veljeni synttäreiden kunniaksi ja sunnuntaina vietin monta tuntia tonkien ystävän tyttären vauvavaatteita ja -tarvikkeita ja ihastelin 1,5-vuotiaan tytön puuhia. Tän päivän oonkin viettänyt kotona saikulla ja olossa ja jaksamisessa huomaa kyllä suuren eron verratessa kotona oloa ja töissä oloa. Ens viikon jälkeen voinkin virallisesti sanoa olevani äitiyslomalla, oon niin innoissani siitä!

Heräsin tänään pirteänä auringonpaisteeseen. Tuli ihan kevätfiilis, ulkona kävellessä aurinko tuntui lämpimältä iholla, ihanaa! Viikkailin tänään ystävän tyttäreltä kotiutuneita vaatteita ja pesin yhden koneellisen pikkuruisia vaatteita. Tajusin samalla, että nyt alkaa olemaan tarpeeksi vauvanvaatteita ainakin toistaiseksi. Täydennän kaappeja sitten vauvan synnyttyä aina tarpeen mukaan.

Mietin myös valmiiksi vauvan kotiutumisvaatteet. Huhtikuussahan sää voi olla lämmin tai hyvinkin kylmä ja luntakin voi olla vielä maassa. Siksi ajattelin pakata mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta. Mukaan otan myös Baby's Onlyn lämpöpussin kaukaloon, joten ei kyllä pitäisi pikkuisella tulla kylmä. :)




Tämän bodyn lisäksi otan varmaan myös mukaan pienemmän bodyn, jos vauva onkin niin pieni että hukkuu tuohon. Body on Lindexiltä kokoa 50/56, eli napeilla saa säädettyä bodyä isommaksi kun vauva kasvaa. Jotenkin body kuitenkin vaikuttaa suht suurelta joten ajattelin ottaa mukaan vieläkin pienemmän. Katellaan sitten synnärillä mikä body puetaan. Nallehuppari on myös Lindexin ja pipo Newbien.





Pöksyt on ostettu Hollannista ja sukat saatu Hollannin isovanhemmilta lahjaksi.




Tätä Newbien ihanuutta oon jo kauan katsellut ja päätin sen vihdoin ostaa. Jumpsuit on lämpeneviin kevätsäihin varmaan juuri sopivan lämmin. Alle voi tarvittaessa laittaa vaatetta tai sitten vaan tämä päälle ja vauva lämpöpussiin. Tämä ja huppari lähtee näillä näkymin lämpimämpinä vaatteina mukaan, mutta tietysti pitää mennä täysin sään mukaan. Lämpöpussi on jo itsessään ihanan lämmin, joten voi olla että ei tarvita tätä jumpsuitia tai hupparia ollenkaan kotiutumismatkalla. Eihän tuo nyt edes pitkä matka ole ja autossa on lämmin. Jos taas onkin vaikka pakkasta, pitää sujauttaa mukaan myös lämpimämpi haalari.

Alkaa pikkasen jännittää se ajatus, että parin kuukauden päästä saattaa vauva olla jo kotona. Ja toivottavasti onkin! Miten ihanaa onkaan lähteä sairaalalta uuden tyypin kanssa kotiin ja esitellä hänet tuolla hauvavauvalle. Varmasti ainutlaatuisia hetkiä <3

Mitäs tykkäätte? Ja mitä vaatteita te puitte/aiotte pukea vauvalle kotiutuessa synnäriltä?



Äitiysloma häämöttää

Äitiysloma häämöttää

Mitä mun päässä liikkuu tällä hetkellä? TJ11 työpäivää ja äitiysloma! Makoilen sohvalla ja pää lyö ihan tyhjää. Koira tuhnuttaa vieressä. Monina iltoina mietin, miten olisi järkevää tehdä jotain oikeesti järkevää, mutta sohva on paljon mukavampi ja kun oon p o i k k i. Mutta vitsit oon ylpeä itsestäni, kävin tänään uimassa taas pitkästä aikaa ja ai että teki hyvää. Vedessä on niin kevyt olo ja uiminen ei tunnu yhtään liian raskaalta. Valas pääsee siis vielä eteenpäin eikä mummot ohita uimaradalla, pisteet mulle! Töissä viikot tuntuu kyllä pitkiltä, siinä mielessä että keskiviikkona oon jo ihan poikki. Ja oikeastaan ei mulla tässä vaiheessa kauheesti kiinnostusta olisi siellä ollakaan. Jotenkin tuntuu, että mitä mä siellä teen kun enää pari viikkoa jäljellä. Ajatukset pörrää muualla eikä se nyt mikään ihme ole.

Joka tapauksessa, kohta on aika keskittyä vauvaan ja itseeni ihan täysillä, unohtaa kaikki työt ja pistää aivot narikkaan. Toisaalta tuntuu oudolta, että kohta oon vapaa tekemään mitä vaan tai saan olla tekemättä yhtikäs mitään. Luulen kuitenkin, että tuun jollain tavalla jopa tylsistymään mammalomalla. Siksi aionkin tehdä vähän suunnitelmaa siitä, mitä kaikkea voisin puuhailla. Tietysti voinnin mukaan pitää mennä, enkä todellakaan aio tehdä tiukkoja aikatauluja tai suunnitella joka päivälle jotain puuhaa. Kotonakin sitä nimittäin riittää. Ja pitäähän niitä Netflix-päiviäkin olla. ;)

1. Pinnis haettu, ja Nijntje odottaa nukkujaa. 2. Tilasin ihanan NG Babyn Circus-hoitoalustan.

1. Lepo. Täähän nyt on aika itsestäänselvää. Mammalomalla mulla on vihdoin lupa levätä, kerätä voimia ja vaan olla.

2. Uiminen. Mikäli vaan vointi on vielä hyvä eikä lääkärikään kiellä, aion käydä Siuntion kylpylällä lillumassa altaassa ja saunomassa höyrysaunassa. Uinnista tulee juuri sopivaa, kevyttä liikuntaa ja lihaskuntoa, jotka ylläpitävät peruskuntoa.

3. Askartelu ja ompeleminen. Mulla on jo muutama askarteluidea joita voisin toteuttaa. Lisäksi to-do-listalla on se mobiilin tekeminen, josta oon aiemminkin maininnut. Kyllä mä sen vielä toteutan, vaikka en ole ommellut ikuisuuksiin! Lisäksi mulla on ideana ommella tyyny tai jotain muuta kivaa Noshilta tilattavista söpöistä kankaista.

1. Kappahlin alelöytöjä. 2. Äitiyspakkaus, yllätyin sen söpöydestä.

4. Kirppareilla ja kaupoilla kiertely. Meillä alkaa olemaan kyllä jo aika hyvin vauvan vaatekaappi pienten kokojen osalta valmis. Silti kirppareilla ja kaupoilla on kiva kierrellä ja hypistellä vauvanvaatteita.

5. Viimeisten hankintojen teko. Vaatteiden lisäksi muutkin hankinnat on ihan loppusuoralla. Äitiyslomalla aion kuitenkin käydä kaikki vauvantarvikkeet läpi ja hankkia vielä puuttuvat tavarat.

6. Vauvanhuoneen viimeistely. Aion sisustaa ja järjestellä vauvanhuoneen valmiiksi. Musta on mukavaa, että huone on pääosin valmis vauvan synnyttyä, jottei tarvitse miettiä ja katsella keskeneräistä huonetta. Laitetaan huoneeseen hoitotaso vaipanvaihtoa varten (sekä myös ehkä toinen piste kodinhoitohuoneeseen). Ostan huoneeseen myös mukavan nojatuolin, jossa voi imettää rauhassa silloin tällöin. Vauvanhuone tulee siis heti käyttöön, vaikkei vauva siellä aluksi nuku tai leiki.

Kun iskee makeannälkä, siihen auttaa joko kaurakeksit (joihin löytyy aina ainekset) tai hedelmäsalaatti.

7. Kokkaaminen ja leipominen. Jep, aattelin kokata ruokaa valmiiksi pakkaseen. Jottei tarvitse vauvan synnyttyä aina stressata siitä, mitä tänään syötäisiin. Vitsit se onkin välillä vaikeaa päättää mitä syödään. Haluan keskittyä ensimmäiset viikot täysillä vauvaan ja luulen, että valmiin ruuan löytyminen pakkasesta helpottaa kivasti arkea. Ajattelin myös leipoa pakkaseen pahan päivän varalle (tai vieraiden), mutta en tiedä onnistuuko tämä. Mies nimittäin kävi koko ajan pakastimella kun viimeksi leivoin pullia. :D

8. Vauvanvaatteiden pesu ja lajittelu. Osan vaatteista olen jo pessyt, mutta ajattelin pyöräyttää mammalomalla vielä kaikki vaatteet pesukoneessa ja sitten lajitella ne hyvään järjestykseen kaappiin odottamaan käyttöä.

9. Sairaalakassin pakkaaminen. Kääk, en oo tälle antanut vielä yhtään ajatusta. Tuntuu vaan niin absurdilta, että sairaalakassin pakkaaminen on kohta jo ihan järkevää ja ajankohtaista. Siis nyt jo? Mutta ihanaa, ootan lähinnä innolla vauvan syntymää ja sairaalakassin valmiiksi laittaminen kyllä konkretisoi vauvan tuloa entisestään. Sitten pitäs vaan miettiä, että mitä mä sinne kassiin oikein pakkaan? Niin ja eihän mulla ole edes mitään kassia, paitsi vanha ja rupsahtanut urheilukassi.

10. Nauttiminen. Nyt saatan aika pahasti syödä sanani myöhemmin, hahah. Ei vaan, nyt en tarkoita enkä pakota itteäni nauttimaan isosta ja raskaasta ja varmasti myöhemmin kivuliaastakin olosta. Haluan yrittää nauttia levosta, yksin olosta, yhdessä olosta miehen kanssa ja siitä jännästä odotuksen tunteesta, joka tulee, kun miettii että meille tulee kohta vauva ja saamme nähdä tämän maailman rakkaimman, joka on leivottu puoliksi äidistä ja puoliksi isistä <3

Kertokaas mulle lisää vinkkejä, kuinka viettää pitkältä tuntuvat odotusviikot ennen vauvan syntymää? Mitä itse teitte?



Tuleva isosisko Lily

Tuleva isosisko Lily












Kyllä, mä kutsun meidän koiraa isosiskoksi. Ehkä kuulostaa joidenkin korvaan hassulta, mutta meille Lily on rakas perheenjäsen ja täten saa myös uuden tittelin vauvan synnyttyä. Lily on kohta jo kaksivuotias, ja on ilahduttanut meitä joka päivä. Ollaan puhuttu ja huomattu, miten Lily yhdistää meitä pariskuntana. Nauretaan yhdessä Lilyn hölmöilylle ja höpsöydelle.

Kun Lily saapui meille huhtikuussa 2014, meni monta viikkoa pentuhuurussa. Yöt olivat katkonaisia, kun pentu heräsi ja tajusi ettei ketään ole vieressä. Syliin ottaminen ja silitys usein auttoi nukahtamaan uusiksi mutta sitten koira taas heräsi parin tunnin päästä. Usein mieheni nukkuikin loppuyön pennun kanssa sohvalla. Jossain vaiheessa huomasimme että viikot vierivät täysin pennun ympärillä ja olimme unohtaneet toisemme. Korjasimme asian ja elämä alkoi taas rullaamaan. Pentu- ja vauva-aikaa ei voi suoraan verrata toisiinsa, mutta mä kyllä uskon että tuon pentuajan kokeminen auttaa meitä selviämään yhdessä myös vauva-ajasta.

Tunnetaan myös Lilyn luonne, ja tiedetään usein mikä on hätänä. Aivan kuten vauvan itkusta vanhemmat kuulevat, onko se esim. nälkäitku vai kiukutteluitku. Musta on myös ihanaa huomata, miten kiintynyt ja tärkeä suhde Lilyllä ja miehellä on. Lilyn laumanjohtaja on tän talon mies, selvästi. Lily usein seuraa isäntäänsä ja menee "auttamaan" rempassa, eli joko haistelemaan ja nuolemaan naamaa tai sitten puhdistamaan rempparoskia lattialta, tai sitten Lily vaan istuu ja katsoo iskän puuhia. Heidän hassuttelua ja leikkejä on ihana katsoa. Oonkin 100 % varma, että miehestäni tulee ihan paras iskä meidän lapselle. Aidosti välittävä ja rento iskä.

Mutta millainen isosisko Lilystä tulee? Tietysti koiran kanssa pitää olla varovainen, kun kyseessä on pieni vauva ja täysin uusi ihminen johon koira ei ole tottunut. Koiran pitää hyväksyä uusi jäsen laumaansa. Aluksi tämä vaatii varmasti meiltä hommaa. Lily on aina ollut kaikkien kaveri, niin ihmisten kuin eläinten. Luulen että tässä onkin eniten kouluttamista, sillä uskon että Lily innostuu vauvasta aivan liikaa, eikä tajua miten sen kanssa kuuluu olla. Nuuskuttelee, ihmettelee, seuraa vauvaa ja rakastaa varmasti vauvan leluja. Toivottavasti ymmärtää nopeasti, että vauva kuuluu laumassa ylemmälle tasolle kuin itse.

Tiedän jo etukäteen että koira-vauva-yhdistelmä tulee olemaan mulle isompi homma kuin pelkkä vauva. Uskon kuitenkin, että kaikki tulee menemään hyvin ja Lilykin oppii että tässä talossa mennään nyt vauvan tahtiin. Onneksi meillä on iso piha, johon voin vaan laskea koiran juoksentelemaan ja pissille, joten aina ei tarvitse pissilenkille varta vasten lähteä. Huhtikuussa alkaakin olemaan jo lämpimämmät kelit joten Lily viihtyy myös pidemmän aikaa yksikseen pihalla puuhaillen ja nukkuen.

Musta on ihana ajatus, että meidän lapsen elämässä on heti alusta asti koirakaveri. Ja nimenomaan kaveri, joka on aina läsnä ja jonka kanssa voi myöhemmin heitellä palloa ja leikkiä. Terve koirahan rakastaa laumaansa aidosti ja myös näyttää tunteensa. Ainakin meidän Lilystä näkee ja kuulee kun kaikki on hyvin ja koira onnellinen. 

Mä osaan niin kuvitella sen, että lapsen kasvettua vanhemmaksi, molemmat, lapsi sekä Lily seisovat oven edessä iltapäivällä ja katsovat ja kuuntelevat kunnes isi hurauttaa töistä kotiin. ♡

Jos jollain on vinkkejä ja kokemusta, miten opettaa koira tottumaan uuteen perheenjäseneen, otan mielelläni vastaan. Mä kirjottelen sitten aiheesta lisää, kun vauva on tupsahtanut maailmaan.