Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Voi ihastus!

Voi ihastus!

Löysin jotain kautta Baby's Onlyn tuotteita ja päädyin sitten selailemaan heidän nettisivujaan sekä sähköistä esitettä. Ihania neulottuja vaatteita ja tarvikkeita vauvoille, joita tämä hollantilainen firma valmistaa. Katsoinkin heti, missä kaikkialla tuotteita myydään Hollannissa. On siis jo selvää, mihin suuntaan kun matkaamme joulun aikaan Hollantiin moikkaamaan miehen sukua ja kavereita. :) Jospa tuotteet olisivat halvempia Hollannissa kuin Suomessa. Huomasin, että Suomessa näitä tuotteita myy ainakin nettikauppa PikkuVanilja. Tuotteiden värit ovat ihanan hillittyjä ja söpöjä ja kaikissa tuotteissa on melkein samat värivaihtoehdot. Alla olevat kuvat on kerätty Baby's Onlyn nettisivuilta.

Lämpöpussi, jonka saa kiinnitettyä viispistevaljailla rattaisiin sekä kaukaloihin. Luulen, että tämä olisi sopivan lämmin loppukeväällä, jolloin ilmat alkavat jo selvästi olla lämpimämmät. Myös Suomen kylmässä kesässä tämä olisi varmasti käytössä. Käyttöikäkin varmaan olisi aika pitkä, sillä pussi on 82 cm pitkä. Olisi helppo vaan sujauttaa vauva tähän kauniiseen pussiin ja lähteä matkaan. Kaikki värit ovat ihania mutta vaaleanharmaa mielestäni siksi hyvä, ettei kaikki lika heti näy. Tämä on kyllä ehdottomasti hankintalistalla. :)

Säilytyspussukoita, joita voi vaikka ripustaa pinnasänkyyn, tyynyjä ja pehmeitä soittorasioita herkullisissa väreissä.

Pehmoisia säilytyskoreja myös syötävissä sävyissä! Ainakin yhden tällaisen haluaisin vauvanhuoneeseen, voispa valita värin sitten kun tiedetään kumpi sieltä on tulossa.


Pehmeä ja lämmin huppupyyhe lämmittämään kylvyn jälkeen <3

Pehmoleluja ja uni-/haliriepuja.


Ja lisäksi pehmoisia vaatteita; haalareita, neuleita, housuja, pipoja ja bodyja. Ja niissä pastelliset, neutraalit sävyt!

Nyt oon täysin hurahtanut, voisin ostaa koko kaupan tyhjäksi. Täytyy varmaan miettiä ja valita tarkkaan jo ennen Hollannin-matkaa, mitkä tuotteet ovat tarpeellisimpia meille. Muutoin sekoan ja ostan liikaa sitten kaupassa. Kuka voisi sanoa ei näille tuotteille, ainakaan mä en! :)





No miten olen voinut?

No miten olen voinut?

Yleisin kysymys mitä olen tähän mennessä saanut. Mutta, olen onnekas siinä mielessä että voin vastata, kiitos hyvin. Onneksi olen voinut hyvin. Verrattuna siihen miten olisi voinut mennä. Aivan raskauden alussa oireita ei ollut lainkaan. Raskaus tuntui epätodelliselta, koska mikään tai kukaan ei muistuttanut minua siitä. Pystyin (ja pystyn edelleen) olemaan normaalisti töissä, ja kiireessä en edes muistanut olevani raskaana. Päätinkin mennä yksityiselle varhaisultraan kahdeksannella viikolla. Sen, ja alkaneen järjettömän väsymyksen takia raskaus alkoi pikkuhiljaa konkretisoitua.

Viikkoja kului erittäin lamaannuttavassa väsymyksessä. Töissä jaksoin juuri ja juuri mutta kotiin päästyäni söin ja rojahdin sohvalle. Usein nousin puolen tunnin levon jälkeen ja lähdettiin Lilyn kanssa lenkille. Toisina päivinä taas nukahdin sohvalle ja loikoilin siinä melkeinpä koko illan. En olisi uskonut että raskausväsymys on noinkin rankkaa. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen väsymys on helpottanut.

Pikku hiljaa aloin huomata kropassa muutoksia. Maha ei mennyt enää sisään. Normaalisti aamulla herätessä on tyhjä ja "hoikka" olo, ja hokasin että herätessä olo alkoi olemaan sellainen, kun olisin juuri syönyt tuhdin illallisen. Tästä kropan muutoksesta en nyt tähän yhteyteen sen enempää kirjoita.


Piti päästä kirpparille hypistelemään vauvanvaatteita, tätä olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kukapa ei rakastaisi pikkuriikkisiä minivaatteita? Suht alkuvaiheilla tein siis ensimmäisen kirpparikierroksen, josta löytyi muun muassa yllä olevia vaatteita. Piti ostaa vain vaatteita, jotka sopivat sekä tytöille että pojille, mutta eihän siitä mitään tullut. Esim. tuo "boys at work" -body oli pakko saada, sillä se liittyy isukin ammattiin ja luonteeseen niin paljon. Lisäksi piti napata mukaan pinkit kissaretrohousut, niin coolit lököhousut. Rapiseva ja kilisevä norsulelu oli Lilyn suosikki, saas nähdä miten tuo meidän karvanen vauva (eikä niin vauva enää) jättää sitten vauvan lelut rauhaan.


Tämä taitaa olla ensimmäinen julkaisukelpoinen masukuva, jossa pientä kumpua jo nähtävissä. Muistaakseni tämä on otettu about 12. viikolla. Sen jälkeen masu on kyllä ottanut huiman kasvuspurtin ja vaatteet on jääneet pieniksi. Karvainen kamu ihmetteli kuvaussessiota ja tunki kuvaan. :)


Tässä masu noin puolitoista viikkoa sitten, eli 19. viikolla. Riippuu paljon kellonajasta ja tekemisistä, minkä kokoinen maha on. Varsinkin iltaa kohden maha selvästi kasvaa. Myös koiralenkin tai muun urheilun jälkeen masu pompsahtaa ulos.

Pienempiä "oireita" on toki ollut enemmänkin. Yksi mieheni mielestä hauska oire on kakominen hampaiden pesun aikana. Jotenkin tulee oksennusrefleksi aina kun pesen takahampaita! Ja mies vaan nauraa, kiitos tästä! Kerran tuli turhautuminen ja itku kun kotona oli spagettia ja jauhelihakastiketta valmiina eikä sitä tehnyt yhtään mieli. Tongin kaappeja etsien jotain ruokaa mitä tekisi mieli syödä, lopulta se oli sitten nuudelit ja tonnikala! Ihmettelen miten rauhallinen olen ollut hormonien suhteen. En nimittäin ole pahemmin kiukutellut, jopa ehkä vähemmän mitä ennen raskautta.

Jotkut sanovat että poikaraskaus on helppo (tämäkin kyllä yksilöllistä), mutta kertookohan tämä siitä? Josko se selviäisi ensi viikon rakenneultrassa ♡




Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, niin minä sinua vaan.

Kuin karhuemo pentujaan ja luoja luomiaan, niin minä sinua vaan.

Oli elokuinen lämmin aamu kun äitisi päätti selvittää oletko tarttunut matkaan. Piti yrittää olla rauhassa mutta sydän kuitenkin hakkasi jännitystään. Tikku mukiin ja kännykän sekuntikello päälle. Yksi viiva, ja nopeasti toinen, poks! Kylmät väreet iski ja nauraen ja itkien menin isällesi kertomaan. Sitten yhdessä naureskeltiin että huh, siinä se nyt on, apuva! Sinä, meidän pieni Flippo, nimi jolla sinua kutsumme, olit saanut alkusi.



Aika on mennyt hurjaa vauhtia ja kohta pääsemme jo toista kertaa näkemään sinut ruudulta potkimassa ja heilumassa. Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin. <3 Äitisi täällä kasvattelee masuaan jo viikoilla 19+3. Ja tuo otsikko oli sen takia, kun äitisi herkistyi sen eilen radiosta kuullessaan. 

PS. Tämä mama päätti jatkaa blogin kirjoittelua uusilla tuulilla. Inspistä löytyy mutta katsotaan miten aika ja jaksaminen riittää.