Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Eläintarhassa: DierenPark Amersfoort



Käytiin eilen DierenPark Amersfoortissa eläintarhassa. Meillä oli kiva päivä ja nähtiin paljon jänniä eläimiä. Mä olin vähintään yhtä innoissani kun Natalie. Neiti ihmetteli eläimiä suu auki, osoitteli niitä ja matki niiden ääntelyitä. Kaikista hauskinta oli kuitenkin, kun ihmiset naureskeli simpanssien leikeille. Neiti hörötti ihan messissä!

Eilen oli lämmin kesäpäivä ja suurin osa hollantilaisista viettää kesälomaa, joten porukkaa kyllä riitti. Onneksi paikka oli niin iso, ettei väkimäärä haitannut.





Eläintarha oli todella monipuolinen ja lapset oli huomioitu monilla leikkipaikoilla. Karhun aitauksen yli pääsi muun muassa kävelemään siltaa pitkin, josta piti laskea alas liukumäkeä pitkin. Alueen ympäri ajoi pikkujuna, oli karuselli, dinopuisto, polkuveneitä ja monia ruokapaikkoja. Ei ihme, että meillä menikin puoli päivää tuolla.

Mä tietysti innoissani kuvailin eläimiä. Ostin juuri uuden teleobjektiivin, Olympus M.Zuiko 14-150mm 1:4-5.6, jolla sain zoomattua lähelle eläimiä.





Mun lempparieläin oli kirahvi, johon ihastuin! Niin hienon värisiä ja mielettömän korkeita. Seeprat hengaili samalla safarilla ja nekin oli tosi mageita. Muistaakseni en ole koskaan nähnyt seeproja ja kirahveja ja varmaan siksi olin niin innoissani, hah.






Leijona ja tiikeri tietty nukkuivat vaan lämpimässä auringonpaisteessa. Natalie on ihan rakastunut leijoniin ja alkaa aina murista nähdessään leijonan jossain. Tästä leijonasta neiti ei ollut niin innoissaan, kun oli raukka ihan väsy ja valmis päikkäreille.

Apinoita ja simpansseja oli siellä täällä ympäri puistoa. Simpanssit löi toisiaan kepeillä peppuun ja kiusasivat toisiaan. Paviaanit putsasivat toisiaan ja chillailivat auringossa. Natalie olis halunnut kiivetä apinoiden luo.




Jos joku joskus matkustaa Hollantiin, täällä kannattaa käydä. Junalla pääsee nopsaan Amsterdamista.

PS. Olispa Suomessakin kirahveja!

Uudet dropit tulevat!

Jippii, kotiäidin odotetuin (ainakin melkein :D) viikko on täällä, kun lastenvaatemerkkien uudet mallistot tulevat myyntiin! Se tarkoittaa väistämättä sitä, että syksy tulla tupruttaa. Onneksi monissa lastenvaatteissa löytyy väriä syksylläkin. Parin kaverin kanssa ollaan fiilistelty meidän whatsapp-ryhmässä uusia ihanuuksia, mitä tänä syksynä julkaistaan. Kyllä, keskustellaan lastenvaatteista ja ehkä 50 % meidän keskustelusta koskee lastenvaatteita. Joku saattaa ja varmasti pitääkin meitä hulluina. Tästä on tullut harrastus, ihan samalla tavalla kuin autoharrastajat höpöttävät autoista ja fiilistelevät uusia varaosia tai vanteita ja käyttävät niihin rahaa!

Tällä viikolla ensimmäiset aw17-droppinsa julkaisee ainakin Gugguu (1.8.), Mini Rodini (3.8.), Papu (3.8.) ja Metsola (3.8.). Itseäni kiinnostaa myös 4.8. mallistonsa julkaiseva MarMar Copenhagen, jonka vaatteita meillä ei vielä ole ollut, mutta olen kuullut niistä vain hyvää. Kokosin tähän muutamia uutuuksia, joista ainakin osan haluaisin meidän neidin vaatekaappiin ostaa. Toivottavasti nämä kiinnostaa muitakin hulluja lastenvaatteita fiilisteleviä äitejä. Kaikki kuvat on koottu kyseisen yrityksen netti- tai Facebook-sivuilta.

Gugguu
Gugguu pistää taas pöydälle aivan syötävän ihania värejä. Ei näytä synkältä syksyltä, ja hyvä niin! Liilaa ja siihen taittavia sävyjä, joista mun lempparit näkyy yllä. Näiden lisäksi on tulossa mustaa, harmaata, kahta eri sinisen sävyä sekä printit. Vielä raskaana ollessani ihmettelin, mikä näissä yksivärisissä vaatteissa oikein kiehtoo. Niin, se yksinkertaisuus nimenomaan. Meiltä löytyy paljon Gugguuta, jota olen ostanut sekä uutena että käytettynä. Olen ollut laatuun tyytyväinen, joten ostan mielelläni Gugguulta jatkossakin.

Papu
Papun polvipaikat tulee tänä syksynä ihanassa pinkissä värissä. Meillä on nämä leggingsit kevään pale peach -värisenä ja oon tykännyt paljon. Laatu ei ole kärsinyt vaikka neiti on myllännyt hiekkiksellä ja olen jo muutamaan kertaan jynssännyt kovempia tahroja pois. Tykkään myös Papun Kanto-mekosta (oikea kuva), joka Natalielta löytyy mustana. Papullahan on aikuisille myös aika monipuolinen mallisto ja sieltä löytyy myös tuota harmaata mekkoa. Mä niin haluaisin sellaisen, mutta katsotaan raaskinko ostaa. Papulle tulee myyntiin myös vasemmassa kuvassa näkyvää Kanto-paitaa.

Metsola
Metsolalta on tulossa söpöjä frillapaitoja ja oikealla näkyviin rusettileggingseihin ihastuin heti. Oon aiemmin ostanut Metsolalta vain pipon ja huivin viime keväänä. Harmikseni ne kutistuivat pesussa eivätkä varmaan enää syksyllä sovi neidin päähän. Laadusta oon kuullut vähän ristiriitaisia kokemuksia. Toisella paita on nukkaantunut ekassa pesussa mutta toisella pysynyt uudenveroisena kauan. Lastenvaatteissa arvostan yhä enemmän niiden kestävyyttä.

Blaa!
Blaa! nosti mielestäni suosiota viime kevään mallistollaan; söpöjä flamingoja, seeproja, pääskyjä ja ihania värejä. Ja mikä parasta, laatu erinomaista! Kieltämättä odotan aika innolla, mitä heiltä on tulossa elokuun 22. päivä. Mallistosta on julkaistu vain sneak peekeja, ja oi mitä sydämiä on tulossa! 

Iskeekö nämä tai jokin muu?

Störsvikin hiekkakuopalla - rantavinkki Etelä-Suomessa



Käytiin tänään miehen töiden jälkeen pulikoimassa Siuntion Störsvikin/Pikkalan hiekkakuopalla. Oon itse käynyt siellä viimeksi lapsena ja nyt ihmettelen, miksei olla tajuttu mennä sinne viime vuosina, kun ollaan niin lähellä asuttukin. Vanha hiekkakuoppa on täyttynyt vedellä ja sitä ympäröi metsää, isot kalliot ja hyvänkokoinen ranta. Kuoppa on aika pieni, joten vesikin lämpenee nopeasti.




Monet lähellä asuvat ja pääkaupunkiseutulaiset varmasti tietävät paikan. Espoosta hiekkakuopalle ajaa noin 25 minuuttia kantatie 51:tä pitkin. Jos kaipaat kivaa rantaa tai satut ajamaan ohi, suosittelen pysähtymään pulikoimassa. Rannalla oli pieni grillikioski, laituri, pienille lapsille rajattu matala alue ja rantalentopallokenttä. Omaan silmään ranta myös näytti siistiltä. Ajattelin vinkata tästä hieman piilossa olevasta paikasta muillekin, käykää ihmeessä. En tajunnut ottaa kuin yhden laajemman kuvan hiekkakuopasta, mutta googlettakaapa lisää!




Pää lyö tyhjää ja vähän kesäterkkuja



Oon näköjään ollut kesälomalla täältä blogista, koska edellisestä postauksesta on jo melkein kolme viikkoa aikaa. Meidän arki on alkanut jo viime viikolla miehen parin viikon loman jälkeen. Olen monesti avannut bloggerin, mutta sivu on kuitenkin joka kerta jäänyt tyhjäksi. Olkoon tämä siis jonkinlainen kuulumispostaus viime viikoilta.



Rodos-reissu meni ihanasti ja nyt jo voisin lähteä uudestaan sinne pois täältä sateen keskeltä. Koitan saada tehtyä siitä vielä jotain postausta. Miehen parin viikon loman aikana ehdittiin lomamatkan lisäksi olla ehkä pari päivää kotona. Meillä oli pitkä lista, mitä hommia kotona pitäisi lomalla tehdä, mutta lopulta ei kovin paljon ehditty tekemään. Hyvä niin, sillä ehdittiin käydä pari kertaa mökillä ja Kirkkonummella Rehndahlin kotieläintilalla.





Mikä ilahduttaisi meidän pientä neitiä enemmän kuin eläimet. Leijona taitaa olla lemppari tällä hetkellä, sillä neiti murisee heti kun kuulee pelkän sanan "leijona". Kotieläinpiha oli hitti ja siellä pääsi myös silittämään monia eläimiä. Rehndahlin kotieläinpihalla oli kissoja, aaseja, hevosia, poneja, laamoja, lampaita, pupuja, kanoja ja kalkkunoita. Lapsille oli parikin kivaa leikkipaikkaa, joista toisessa vilisi lampaita. Natalie ihmetteli ja naureskeli, kun eväitä syödessä lammas oli yhtäkkiä nuuhkimassa pöydän alta.





Ollaan käyty möksällä aina kun on ollut aikaa. Toissaviikonloppuna vietettiin siellä mummini 80-vuotissynttäreitä lähisukulaisten, hyvän ruuan ja mansikkakakun seurassa.





Nataliesta kuoriutui vesipeto Rodoksella ja sen jälkeen ollaankin uitu ahkerasti heti kun on sää sallinut. Tällä viikolla on taas kesä ollut kaukana, kun tuntuu että pitäisi melkein kaivaa välikausivaatteet neidille päälle. Oon henkeen ja vereen kesäfani eikä Rodoksen +40 astettakaan tuntunut pahalta. Joten nyt niitä kesäkelejä kiitos! Onneks lähdetään loppukesästä Hollantiin sukuloimaan, siellä usein elokuu on vuoden paras kuukausi säiden suhteen.

Mitä muiden kesään kuuluu?

Rodoksella


Huh hellettä. Kesää on odotettu ja nyt sitä piisaa viikon verran oikein kunnolla, kun sääennusteet lupailee 30-40 astetta. Kyllä, on vähän kuuma mutten todellakaan valita! Täällä onneksi tuulee, joten ilma ei tunnu niin tukalalta. Tänään on tähän mennessä kuumin päivä, noin 37 astetta!


Mies taas totesi, että asuisi Kreikassa mielellään koko kesän. Me päädytään Kreikkaan joka vuosi lomalle, vaikka aina katsotaan muitakin vaihtoehtoja. Tästä on tullut melkeinpä perinne meidän perheelle. Täällä Rodoksella ei olla ennen oltu, ja tämä vaikuttaa kivalta ja monipuoliselta paikalta. Paljon nähtävää, rantoja ja lapset on huomioitu hyvin ravintoloissa ja leikkipaikkojakin löytyy.


Natalie loistaa kuin Naantalin aurinko eikä kuumuus häntä haittaa. Hän bongailee kissoja, lintuja, yli lentäviä lentokoneita ja katsoo muiden lasten leikkejä. Altaassa hän porskuttelee Hello Kitty -veneellään ja roiskii vettä innoissaan itsensä päälle. Lastenaltaassa hän naureskelee muille lapsille ja koittaa tökkiä heidän neniä. Ihana höpsö, on kivaa katsoa toisen riemua.


Meillä on tänään päivä tyttöjen kesken, sillä isi lähti kaveripariskunnan kanssa vesipuistoon. Mekin oltaisiin menty, jos olisi ollut siedettävämpi sää. Natalien on pakko olla vilpoisessa hotellihuoneessa nyt kuumimmat tunnit. Ensi viikolla vuokrataan auto päiväksi ja käydään kiertelemässä saarta. Lindoksessa ja saaren kärjessä olisi kiva käydä.


Ps. KameraNea on päässyt valloilleen. Rakastan kuvata ulkomailla, voisin tehdä tätä työkseni. Rannalla on mieletön auringonlasku joka ilta!

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti



Pari viikkoa sitten ystäväni ja serkkuni saivat toisensa. Kauan odotetut häät saivat onnellisen ja kauniin päätöksen. Päivä oli minullekin ikimuistoinen, sainhan toimia ensimmäistä kertaa elämässäni kaasona ja jännittää ja itkeä minuuttia ennen kirkkoon astumista yhdessä morsiamen kanssa.




Aloitettiin hääparin, bestmanien ja toisen kaason kanssa juhliminen jo perjantaina Taste of Helsingissä. Tarkoituksena oli tyttöjen kesken mennä hotellihuoneeseen jo ajoissa laittamaan kynsiä, napostelemaan karkkia ja höpöttelemään. Toisin kävi ja kurvattiin Sokoksen ässän karkkihyllyn kautta hotellille 1 aikaan ja nukkumaan päästiin joskus 2 jälkeen. Kukaan meistä ei ollut saanut unta ja noin viiden tunnin unilla herättiin hyvin pirteinä hääpäivään. Ei siinä mitään, meillä oli hauskaa ja ainakin itse jaksoin hyvin hääpäivänä riekkua yömyöhään asti.




Aamun aikana kampaaja-meikkaaja laittoi meidät kuntoon ja samalla koitettiin saada tehtyä muut tekemättömät asiat. Vähän meinasi tulla kiirus ja pientä stressinpoikasta oli itse kullakin havaittavissa. Päivä jatkui kuvauksilla, joiden jälkeen alkoi h-hetki jo lähestyä. Kävin moikkaamassa perhettä, joka saapui hotellille. Loput puoli tuntia me kaasot ja morsian jännitettiin ja nyyhkyteltiin hotellihuoneessa.

Vihkiminen oli kaunis eikä kyyneleiltä vältytty. Kaunis morsian käveli alttarille soittajien soittaessa My heart will go on -kappaletta, mikä oli aivan ihana, erilainen ja tunnelmallinen. Kukaan ei kompastunut mekkoon ja molemmat sanoivat tahdon.




Loppuilta meni hirveätä vauhtia. Puheen onnistuin kakistamaan jotenkuten ulos. En nyt tiedä olenko siihen suoritukseen täysin tyytyväinen, mutta ainakin tuli puhuttua aidosti ja melko spontaanisti. Ruoka oli mielettömän hyvää ja ehdin myös kivasti viettää aikaa perheen kanssa. Kaikki meni omalla painollaan ja sujuvasti. Osa ohjelmanumeroista jäi toteuttamatta, sillä loppuillasta tanssilattialla oli niin huikeaa kreisibailausta, ettei siihen ohjelmaa enää tarvittu.





Katajanokan vankilahotelli on mielettömän magee paikka. Siellä on säilytetty vankilan henki monessa eri paikassa. Vankilan keskiportaat oli paikoillaan ja sellinovet olivat ainakin kokonsa puolesta alkuperäiset. Suurin osa hotellihuoneista oli rakennettu kahdesta tai useammasta sellistä. Me nukuttiin kahden sellin hotellihuoneessa. Mikä parasta, häät sai järjestettyä kokonaan hotellissa, sillä vankilan kirkkosali toimii edelleen kirkkona.



Aiemmin puhuttiin morsiamen kanssa, miten helppoa on bileiden loputtua kömpiä yläkertaan nukkumaan. Meillä oli kuitenkin niin hauskaa, että DJ:n lopetettua oli pakko lähteä jatkoille. Lopulta käveltiin mäkin kautta selleihin nukkumaan. Mulla oli ihan mielettömän hauska päivä, joten kiitos vielä siitä ihanalle morsiamelle ja sulhaselle.